Love on the dark side (Joel x Aleksi)

Luku 12

‘’Mitä helvettiä..’’, Joel kysyi hiljaa. ‘’Pysy siin’’, Joel käski. Aleksi katsoi, kun Joel nappasi mukaansa pesemättömän paistinpannun, lähtien lähestymään sitten varoen kohti eteistä. Aleksin sydän hakkasi. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kuka tuli juuri ovesta sisään? Sitten Aleksi kuuli tutun äänen. ‘’Mitä sä tolla ajattelit tehä?’’, ääni sanoi hämmentyneen kuuloisena. ‘’Porko!! Vittu mä sain sydärin’’, Joelin ääni kirosi. ‘’Mitä sä teet täällä?’’, Joel kysyi. ‘’Lettujen tuoksu kantautu rappukäytävään.’’, Joonas selitti. Joel huokaisi syvään. ‘’Miten helvetissä sä pääsit tänne?’’, Joel sanoi kuulostaen pelästyneeltä. Aleksi ei ihmetellyt miksi. ‘’Jätkä hei, sä annoit mulle kerran jurrissa sun vara-avaimen. Etkö sä muista?’’, Joonas kysyi. ‘’En?’’, Joel sanoi. ‘’Anna tänne se avain.’’, Joel pyysi. Avainten helinän äänestä päätellen Joonas totteli. ‘’Kiitti’’, Joel sanoi. Aleksi alkoi kuulla voimistuvia askelten ääniä. ‘’Mitä sä teet?’’, Joel kysyi ihmeissään ja askelten ääniin yhtyi myös toiset askeleet. ‘’Tulin syömään lettuja? Kui?’’, Joonas kysyi sillä äänensävyllä, kuin Joel olisi juuri kysynyt itsestäänselvän asian. ‘’Mil luvalla?’’, Joel kysyi hieman ärsyyntyneen kuuloisena. Aleksi näki, kun Joel ja Joonas astuivat keittiöön. Joonas huomasi Aleksin ja pysähtyi. ‘’Moi?’’, Joonas sanoi yllättyneellä äänensävyllä. ‘’Moi’’, Aleksi vastasi. Joonas oli selkeästi yllättynyt nähdessään Aleksin, mikä ei kuitenkaan tuntunut haittaavan Joonaksen menoa. Seuraavaksi Joonas käveli itsevarmasti ruokapöydän ääreen, nappasi käteensä letun ja käveli olohuoneeseen, kuin olisi omistanut koko asunnon. ‘’Mitäs sä tääl?’’, Joonas kysyi Aleksilta, rojahtaen samalla Joelin sohvalle. Joel katsoi Joonasta turhautuneena, mikä huvitti Aleksia. ‘’Mä olin tääl yötä’’, Aleksi kertoi. ‘’Nii. Me katottiin Mamma Mia’’, Joel lisäsi. ‘’Joo, ja jotai muuta kans.’’, Aleksi sanoi. ‘’Ai pornooko?’’, Joonas kysyi vitsillä. Aleksi sylkäisi letun suustaan pois järkyttyneenä. ‘’EI!?’’, Aleksi sanoi kovaäänisesti. ‘’Mitä vittua Porko?’’, Joel kysyi järkyttyneenä, mutta nauroi samalla. ‘’Mitä te sit katoitte?’’, Joonas halusi tietää. ‘’Ku ei me muisteta. Jotai paskaa sarjaa. Meit molempii väsytti sillon nii paljon’’, Joel sanoi. Joonas oli kuitenkin jo kiinnittänyt huomionsa muualle. ‘’Miks täältä tulee muumeja?’’, Joonas kysyi katsoessaan televisiota. Joonas nappasi kaukosäätimen käteensä ja vaihtoi kanavaa. ‘’Viittiiks jompi kumpi antaa tokan letun? Mä en jaksa nousta tästä’’, Joonas kysyi. ‘’Voi nyt jumalauta Porko’’, Joel sanoi ärsyyntyneenä. ‘’Mitä?’’, Joonas ihmetteli. Joel huokaisi syvään turhautuneena. ‘’Sä oot melkee jo rasittavampi naapuri ku ne Niemiset’’, Joel valitti. ‘’Mä tiiän et sä et tarkota tota’’, Porko totesi arkipäiväisellä äänensävyllä ja haukkasi viimeisen palan letustaan. ‘’En mä voi mitenkää olla Niemisii ärsyttävämpi.’’, Joonas väitti. Hän nousi laiskasti sohvalta, käveli keittiöön, otti pöydältä uuden letun ja meni takaisin sohvalle saaden Joelilta ärtyneen katseen. "Katokku", Joonas aloitti. Hän haukkasi välissä palasen letustaan, kunnes jatkoi lausetta. "Mä en häiritse iltasin sillä et mun asunnosta kuuluis.. kyseenalasia ääniä", Joonas puolustautui letun palanen suussaan. Aleksia nauratti. Joel katsoi Joonasta kohauttaen nopeasti kulmakarvojaan. "Porko.. Luuletko sä oikeesti et mä en kuule niitä ääniä?", Joel vitsaili. Vaikka Joel vain vitsaili, Joonas katsoi Joelia sillä ilmeellä, kuin olisi voinut tukehtua lettuunsa. Joonas ei sanonut mitään hetkeen, kunnes avasi suunsa. "Miten sä oot kuullu ne?", Joonas kysyi sillä ilmeellä, kuin olisi nähnyt aaveen. Joel näytti hämmentyneenä. "Porko, se oli läppää", Joel nauroi. Joonaksen naama oli punainen. "Aa! Joo.. siis nii. Tietty. Totta. TottaKAI se oli vitsi.", Joonas alkoi selittelemään. "Kyllä mä tiiän et mä en oo.. panes..kellu", hän lisäsi kuulostaen epäilyttävältä. Joonakselta on selkeästi jäänyt jotain kertomatta, Aleksi pohti. "Eli sä oot, vai?", Joel kuulusteli. "Nyt kyl kerrot kaiken!", Aleksi innostui. "Onks sul säätöö jonku kaa? Onks se nainen? Vai jätkä? Vai muu? Kuka se on?", Aleksi uteli innoissaan, mutta hyväntahtoisesti. Joel ja Aleksi katsoivat odottavasti Joonasta, jolle näytti yhtäkkiä tulevan kiire kotiin. Hän nousi sohvalta ja käveli keittiöön hakemaan pöydältä viimeisen letun käteensä. Juuri sen, jonka Aleksi oli ollut aikeissaan syödä. "Äijät, must tuntuu et mun pitää mennä!", Joonas sanoi paniikissa. "Mul.. mul jäi levy päälle!", hän selitti, mutta äänensävystä huomasi hänen valehtelevan. "Aijaa. Ihan inhimillinen erhe. Mullekki sattuu aina noin!", Joel sanoi sarkastisesti pienen virneen kera. Aleksi yhtyi vitsiin mukaan. "Mullekki! Eiks kaikille vähän jää aina levy päälle, you know", Aleksi vitsaili ja sai Joelin nauramaan. Tässä vaiheessa Joonas oli jo ehtinyt eteiseen pukemaan kengät jalkoihinsa. "Kiitti letuista!! Lisää ens kerralla vähän lisää sokerii näihin", Joonas sanoi avaten ulko-oven. "Ja opettele sä valehtelemaan uskottavammin!", Joel nauroi perään. Joonas kuitenkin esitti, ettei olisi kuullut Joelin sanoja. "Moro!", Joonas huusi, sulkien oven heti perässään kiinni.
    Joel ja Aleksi kääntyivät katsomaan toisiaan. Joel vilkaisi ulko-oven suuntaan, josta Porko oli juuri lähtenyt ja pudisteli huvittuneena päätään. "Vittu, se söi meiän kaikki letut. Mä sain vaan kaks", Aleksi harmitteli. "Porko on Porko", Joel totesi. Aleksi oli samaa mieltä. Joel istahti sohvalle. Yhtäkkiä hän nousi ihmetellen ylös ja nosti sohvalta jotain. "Onks tää sun?", Joel kysyi Aleksilta, ja piti satunnaista rytyssä olevaa kuittia kädessään. Kuitti näytti jonkin kukkakaupan kuitilta. "En mä usko, ku mä heitän kuitit aina roskiin. Varmaan toi on tippunu Porkon taskusta tai jotai", Aleksi arveli. "Onks Porko käyny kukkakaupassa?", Joel naureskeli, ja alkoi tutkimaan kuittia. Aleksikin kiinnostui ja tuli katsomaan kuittia Joelin kanssa. "Se on ostanu ruusuja", Joel sanoi hetken päästä uteliaana, kun luki kuittia tarkemmin. "Mut kelle?", Joel pohti. "No kenelleköhän", Aleksi sanoi sarkastisesti ja hymyili. Joel näytti hämmentyneeltä, mutta Aleksille juolahti mieleen vain yksi ihminen. Yksi mukava mies, jolla oli pitkät, ruskeat hiukset, hyvä lauluääni ja hauska huumorintaju. "Nikolle, ihan varmasti", Aleksi arveli kirkkaalla ilmeellä. Nyt myös Joelia alkoi hymyilyttämään. "Ooks sä ihan varma?", Joel kysyi. "No eiks se oo aika selkeetä? Väitätkö et sä et oo nähny miten Porko kattoo Nikoa?", Aleksi vakuutteli hymyillen. "Se selvästi on ihan kusessa siihen.", Aleksi sanoi iloisena. "Ai enemmän ku mä oon suhun?", Joel kysyi. Aleksi ei keksinyt mitä vastata, mutta tunsi punastuvansa. Ei kulunut hetkeäkään, ennen kuin kaksikko päätyi suutelemaan. Aleksista tuntui, kuin miljoona perhosparvea olisi vallannut hänen kehonsa. Suudelma kesti pitkään ja ainoa syy miksi Aleksi vetäytyi hetken päästä suudelmasta pois, oli hapen loppuminen. ‘’No en mä tiiä’’, Aleksi sanoi vastaten Joelin kysymykseen. Vaikka Aleksi yritti jatkaa keskustelua rennosti, hän oli varma että hänen poskensa punoittivat kuin paviaanin per- ‘’Mut sä oot kyl oikeessa’’, Joel myönsi. ‘’Niil on salee jotain muutaki ku bromance.’’, hän jatkoi. ‘’Tai vähintäänki Porko on kusessa Nikoon. Kelle muullekkaa se ois noita ruusuja ostanu?’’, Aleksi lisäsi ja Joelin kasvoille levisi taas hymy. ‘’Kelaa kui söpö pari ne ois!’’, Joel innostui. "Awww", Aleksi sanoi. Joel oli oikeassa. Niko ja Joonas olisivat suloinen pari. Ei kuitenkaan yhtä suloinen, kun Aleksin vieressä sohvalla istuva Joel. Hetkinen, Aleksi keksi. Miksei hän sanoisi sitä Joelille? "Mut sä oot söpömpi", Aleksi sanoi sitten ujosti ja katsoi Joelia silmiin. Joel katsoi Aleksia takaisin. Hän ei sanonut mitään, mutta punastui muutamassa sekunnissa tomaatiksi.