Another Sun (Blind Channel fanfic)

3. Demo

Aleksi

Nikon uutisia seuranneen alkujärkytyksen jälkeen olen oikeastaan todella innoissani tämän puolesta, mutta muut pojat vaikuttavat jotenkin epäileviltä.

"Mut miten bändi sitten?" Joel kysyy.

"Blind Channel on ollu sen perustamisesta asti mulle ykkösprioriteetti elämässä, ja niin se tulee aina olemaan. Kunniasanalla", Niko lupaa. "Haluun vaan kokeilla jotain uutta ja tää tuntuu nyt oikeelta ratkasulta."

"Mutta eikö sun elämästä tuu sitten aika kiireistä? Se voi käydä pitemmän päälle raskaaksi", Tommi sanoo.

"On ihmiset kiireisemmästäkin elämästä selvinnyt. Teen sitä soolohommaa ihan oman jaksamisen mukaan. Käyn kaikissa treeneissä, hengaan teiän kanssa ja oon ihan normaalisti, mut siinä sivussa duunaan välillä vähän omaa musaa."

"Niko hei, toi on ihan vitun siistiä!" huudahdan, sillä koen tarvetta sanoa jotain kannustavampaa jätkien järjestämän kuulustelun välissä. "Ja oon aina valmis tekemään yhteisen biisin... Ihan vaan sivuhuomautuksena", lisään vinkaten silmää leikilläni.

Niko virnistää ja vastaa:

"Joo hei, meiän on pakko tehä yhteisbiisi! Mutta siis, mitä ootte mieltä, onko tää paha juttu?"

"Jos sä uskot pystyväs sekä siihen että bändiin, niin oon onnellinen sun puolesta, do it", Joel toteaa hymyillen.

"Joko sulla on jotain biisejä valmiina?" Joonas innostuu.

"Vasta yks demo", Niko vastaa hieman vaivaantuneena.

"Me halutaan kuulla!" huudan.

"Millanen se on? Räppiä?" Olli vuorostaan kysyy.

"Jep."

"Sä soitat sen meille autossa", Tommi sanoo.

Niko irvistää. "Ei se oo niin kovin hyvä. Ja mulla on puhelimella vaan joku sen omalla mikillä nauhotettu."

"Ei se oo välineiden suhteen niin nuukaa ku osaa tehä musiikkia. Ja vaikee uskoa, että se kovin huono ois, ku se on saanu sut alottamaan soolouran." Joonas kohottaa kulmiaan.

"Tuskin te päästätte mua kotiin ennen kun ootte saanu kuulla sen."

"Jep, ei todellakaan päästetä", Joel vastaa.

Niko nyökkää hitaasti ja vastaa:

"En kai mä muuta tässä voi sitten."

Kulautan lopun bissen kurkkuuni nopeasti, sillä en malta odottaa kuulevani Nikon biisin, eikä terassilla istuksiminen puoli kahdeksalta hieman vilpoisena syysiltana ole loppujen lopuksi niin hauskaa. Muut taitavat olla samalla mielellä, sillä pian kaikkien tuopit ovat tyhjät. Huikkaamme kohteliaasti heipat jollekin työntekijälle ja lähdemme. Minun ja Tommin autot odottelevat tien reunassa. Menemme kaikki minun autooni, - Olli istuu puoliksi Joelin sylissä takapenkillä - sillä siellä on parempi äänentoistojärjestelmä. Niko yhdistää puhelimensa bluetoothin kautta autoradioon ja laittaa demon soimaan.

Biisi on törkeän hyvä, ja sen huomaa heti. Sanat on mahtavat, ja huomaan jo toisen kertosäkeen alkaessa jammailevani mukana. Muutkin jätkät näyttävät tykkäävän. Biisin loputtua annamme pitkät aplodit Nikolle, joka ottaa ne vastaan hymyillen.

"Jätkä, tää on ihan törkeen hyvä", huudan innoissani ja pamautan käteni Nikon olkapäälle.

"Haluutko auttaa viimeistelyssä?" tämä kysyy virnuillen.

"Kyllä kiitos!"

"Tää on hei oikeesti sairaan hyvä", Joel komppaa ja muut nyökyttelevät.

"Hitto, Moilanen. Tosta sun touhusta tulee vielä jotain", Joonas tyrskähtää.

"Katotaan vaan, niin puolen vuoden päästä sillä on tuplasti kuuntelijoita Spotifyssa Blind Channeliin verrattuna", Olli sanoo.

Niko pyöräyttää silmiään. "Ei tuu tapahtuu. Ja tää bändi on oikeesti aina mun tehtävälistan kärjessä, älkää nyt vaan unohtako sitä."

"Ei. Kyllä me uskotaan se", Tommi vastaa. "Mutta lähetäänkö tästä pikkuhiljaa kotiin?"

"Joo", vastaan. "Mennäänkö nyt tällä mun autolla, ku täällä ollaan?"

"Menkää. Nähään huomenna!", Tommi huikkaa ja lähtee autolleen.

Käynnistän auton ja sanon Nikolle:

"Laitapa uudestaan soimaan se biisi."