keijupölyyn peittyneitä yöperhosia

1 - täydellisen nuoren parin aitoa nuorta rakkautta

ᴋᴇɪᴊᴜᴘᴏ̈ʟʏʏɴ ᴘᴇɪᴛᴛʏɴᴇɪᴛᴀ̈ ʏᴏ̈ᴘᴇʀʜᴏsɪᴀ

...

Miksi ihmeessä minä olin ahtautunut tähän mekkoon, joka sai minun vatsani liikaliiskaantumaan ihannoidessaan kapeavyötäröistä vartalomallia? Minun vyötäröni ei ollut tähän tarpeeksi kapea, ja kylkiluuni todennäköisesti katkeilivat kaiken aikaa.

Vaikka joo, itseni prinsessaksi tunteminen oli ihanaa. Äiti oli innostunut tajutessaan, että voisin pukea tänään tämän mekon, eikä se ollut ollut minullekaan ongelma ensimmäiseen puoleen tuntiin. Sen jälkeen tuskasta oli tullut vähän liiallista. Sentään minulla oli hienot mustat tennarit korkokenkien sijasta, nilkkojen katkeminen tästä vielä olisikin puuttunut.

Mutta miksi me tulimme uudenvuodenjuhliin näyttäen siltä kuin olisimme menossa hautajaisiin? Siihen minulla ei ollut vastausta. Ehkä me emme vain olleet tarpeeksi värikkäitä ihmisiä.

Minulla oli tämä pikimusta prinsessamekko, ja Lotalla oli pikimusta prinssipuku. En voinut valehdella, se sopi hänelle aivan helvetin hyvin. Hän ei varmasti koskaan ollut näyttänyt niin hyvältä.

Tässä me seisoimme, alkoholittomat skumpat käsissämme keskustelemassa sivistyneesti aikuisten kanssa. Me näytimme täydellisen stereotyyppiseltä lesboparilta, toinen oli se maskuliininen ja toinen se feminiininen. Hei, tosi ihastuttavaa.

Jos joku olisi kysynyt, miten ihmeessä olin edes päätynyt näin hienoon juhlaan, en edes olisi osannut vastata. Olisin ehkä sanonut näiden olevan isän enon pikkuserkun järjestämät sukujuhlat. Sitten se kysyjä vastaisi, että nyt vedin sen vain päästäni, ja minä sanoisin, että en edes vetänyt, ja se siinä olikin kaikkein hauskinta.

Katselin Lotan kasvojen sivuprofiilia, kun hän nyökytteli päätään minun setäni kertoessa hänelle yrityksensä vuosituloista tai jostain vastaavasta kapitalismipaskasta. Minua melkein nauratti, mutta pidättelin itseäni. Lotan platinablondit lyhyet hiukset olivat lähes täydellisen siistit, kerrankin, ja hän näytti pitkästä aikaa karismaattiselta.

Kohta sedälleni tultiin tarjoilemaan lisää juotavaa, ja Lotta käveli vierelleni. Hän nojautui lähelle korvaani ja kuiskasi:

"Koita pärjäillä, mä meen käymään vessassa."

Hymähdin. Hän pussasi minua nopeasti poskelle, ja minä säikähdin sitä, mutta muiden edessä minun oli peitettävä se.

Olin täällä ihan yksin, jos Lottaa ei laskettu, sillä äiti ja isä katosivat jatkuvasti keskustelemaan kaikkien muiden paitsi minun kanssani, eikä siskoni Vilma edes ollut vielä paikalla. Hän ei todennäköisesti edes pääsisi tänne asti ennen puoltayötä, koska hän mitä todennäköisimmin oli jumissa poikaystävänsä autossa. Ei suinkaan ruuhkan takia, vaan... no, ihan sama.

Voisin kai vilkaisisin puhelintani ihan nopeasti. Ei kai kukaan huomaisi? Loin leveän hymyn saman korkean pöydän ääressä seisoville ihmisille ja laskin lasini alas. Hivutin puhelimen pienestä laukustani ja avasin sen pöydän alla.

Vili:
kuoletsä
mä en siis vieläkään ymmärrä että miks sä menit sinne vanhojen ihmisten sivistyneisiin JA TYLSIIN juhliin nuorten ihmisten hyvien bileiden sijasta
mut u do u!!
seuraa aina sydäntäsi ja näin

Se sai minut hymyilemään. Paras ystäväni oli ollut minulle viikon vihainen siksi, että olin valinnut sivistyneen illanvieton sen sijasta, että olisin mennyt hänen kanssaan bileisiin. Olin keksinyt vaikka kuinka perusteluja, joista parhaita olivat olen alaikäinen, en juo ja en pidä bileistä. Vili oli vastannut, että kaikki siellä olivat alaikäisiä ja että hänkään ei juonut ja että sillä ei ollut mitään merkitystä. Olin silti tullut tänne. Enää en edes oikein tiennyt, miksi. Kaikki serkkunikin olivat skipanneet.