Hänen ihonsa lepäsi minun ihollani, kun heräsin. Hän nukkui vasten minua, hengitys nosteli hänen kehoaan. Hymy kutitti suupieliäni, kun aloin silittää hänen hiuksiaan.
Hän. Hän oli siinä edelleen, hän oli siinä taas. Pelkkää valkoista hiusta ja metsäistä tuoksua, pehmeää ihoa pikkurillini alla. Pyöreää nenänpäätä ja paljaalla olkapäälläni uinuvia huulia, solakoita jalkoja ja keijunsormia.
Minä makasin sormet hänen hiuksissaan, kunnes aamun ensimmäinen syvä hengitys herätti hänen kehonsa.
"Huomenta, miten sä nukuit?" kuiskutin hänen korvaansa.
"Paremmin ku koskaan", hän tuhisi ja nojautui suutelemaan minua väsyneesti.
Hän vei hiuksia pois kasvoiltani ja jäi siihen. Hänen hymynsä oli hento mutta aito ja hänen silmänsä hukuttivat minut taas häneen. Miten lähellä hän olikaan, sormet poskellani ja nenä nenälläni. Niin niin lähellä. Tuntuiko tältä olla todellinen, elossa?
"Mä taisin yöllä sanoa rakastavani sua", hän sanoi.
Hän oli senttien päässä. Silmät, nenä, suu, posket, otsa.
"Mäkin", minä sanoin.
"Mä tarkotin sitä", hän sanoi.
"Mäkin", minä sanoin.
Hukuimme aamuhetkeen. Se oli hyvä niin.
Kun viimein nousimme, hän laittoi taas päälleen minun paitani. Hän hukkui siihen. Kun tulin raollaan olevasta ovesta vessaan, hän katseli peilikaapin puteleita ja huomatessaan minut kääntyi hymyilemään. En sanonut mitään, pussasin häntä vain.
Pesimme hampaat tuijottaen toisiamme peilin kautta. Hammastahna meinasi tippua yli huulien, kun aloimme nauraa ilman mitään syytä. Jouduimme molemmat sylkäisemään vaahdot pois ennenaikaisesti. Hänen huulensa maistuivat mintulta.
°
Hymyni oli lähtemätön osa kasvojeni ilmettä seuraavat päivät. Vielä maanantainakin, jona tiesin tämän viikon olevan kouluunpaluunviikko, minä hymyilin kävellessäni kohti Lauriloiden koti-ovea. Koputin, ja muutaman kerran tapaamani Ulpu tuli avaamaan oven. Hänen paksut tummat hiuksensa olivat leteillä ja hänen hymynsä peitti hänen koko kasvonsa. Vilin mukaan hän oli Milon melkein-tyttöystävä.
"Hei, Vea. Tulitsä hakemaan Viliä? Se nukkuu vielä."
Hän siirtyi ovelta pois, minä kävelin eteiseen. Hymähdin polkiessani kenkäni pois ja vastasin:
"Me ollaan menossa uimaan."
Se suunnitelma oli ollut eilisen keksintö. Minä olin ensin sanonut pitäskö meiän käydä vielä tänä kesänä uimassa? Sitten Vili oli sanonut totta hemmetissä pitää. Mennään jonneki pienelle rannalle. Otetaan Amir ja Anastasia mukaan.
Ja siksi minä nyt tulin hakemaan Viliä uimaan.
"Älä kerro Seljalle, se muuten änkeää mukaan", Ulpu vielä kuiskutti minulle.
Astuin peremmälle taloon, isoon keittiö-ruokailutila-olohuone-huoneeseen, joka silti tuntui järkevältä eikä lainkaan liian isolta. Selja istui sohvapöydän ääressä värittämässä, ja Milo katseli häntä pyörätuolistaan hymyillen. Ulpu meni pussaamaan tätä poskelle, ja Milo kääntyi katsomaan häntä.
"Kaikki aina säikyttelee", Milo viittoi.
Ulpu istahti sohvalle virnuillen. Melkein-tyttöystävä, joo, tuolla logiikalla Anastasia oli minun melkein-tyttöystäväni!
"Vea tuli hakemaan unikekoa."
Milo kääntyi etsimään minua katseellaan. Tervehdin häntä ja viitoin:
VOCÊ ESTÁ LENDO
keijupölyyn peittyneitä yöperhosia
Romanceʜᴀ̈ɴ ᴘᴜᴅɪsᴛᴇʟɪ ᴘᴀ̈ᴀ̈ᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ. "sᴀ̈ ᴇᴛ ᴛᴀɪᴅᴀ ᴛɪᴇᴛᴀ̈ᴀ̈ ᴛᴀ̈sᴛᴀ̈ ᴍɪᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ, ᴇᴛʜᴀ̈ɴ? ᴠᴀ̈ɪᴛɪᴛ ᴊᴏsᴋᴜs ʜᴀʟᴜᴀᴠᴀs ᴛᴜᴛᴋɪᴀ ʏᴏ̈ᴘᴇʀʜᴏsɪᴀ." "sᴇ ᴏʟɪ ᴇᴋᴀ ᴊᴜᴛᴛᴜ, ᴊᴏᴋᴀ ᴛᴜʟɪ ᴍɪᴇʟᴇᴇɴ! ᴇɪᴋᴀ̈ ᴋᴇɪᴊᴜᴘᴏ̈ʟʏ ʏʟᴇᴇɴsᴀ̈ ʟɪɪᴛʏ ɴɪɪʜɪɴ." "ᴇʟɪ sᴀ̈ ᴇᴛ sᴇʟᴋᴇᴇsᴛɪ ᴛɪᴇᴅᴀ̈ ᴍɪᴛᴀ̈ᴀ̈ɴ." Vatsan...
