ℙ𝕠𝕚𝕜𝕒 𝕁𝕒 𝕍𝕒𝕝𝕜𝕠𝕚𝕟𝕖𝕟 ℙ𝕚𝕒𝕟𝕠

Mikään ei ole enään ennallaan.

Hän ei edes kehtaa katsoa minua päin. Luulin, että minulla olisi mahdollisuus kertoa että ne huhut ovat pelkkää paskan puhetta.
Jungkook ja Tae ovat myös tässä mukana, he eivät halua kuulla mun selityksiäni, vaikka he minut paremmin tuntevat.

Onneksi minulla on viellä Hoseok. Hoseok uskoo minua viellä, että siellä matikankokeessa ei tapahtunut mitään, mikä ei sinne kuuluisi.

Nyt minä olen se naurunalainen tässä koulussa, mikä hyvin paljonkin kohottaa mun itsetuntoa.

----

Koulu loppui vihdoin ja pääsen pois kärsimyksestä. Normaalisti Yoongi ajaisi minut kotiin, mutta ei tänään.

Hoseok: Tarvitsetko kyytiä?

Hengitin syvään katsoen rakkaani takaraivoa, kun hän astelee autoon ilman minua. Oliko se tässä nyt?

Jimin: Mä varmaan kävelen. Mun pitää ajatella.

Hoseok: Okei.

Hoseok taputtaa minua hellästi selkään ja lähtee paikalta autoaan kohti. Minä jään katsomaan kaukaalta kun Yoongi katoaa koulun pihasta...ilman minua.

Irene: Tuttu tunne eikö niin?

Ja siinä on se ihminen keneltä viimeiseksi kaipaisin lohdutusta.

Irene: Se kun huhut kiertää, ja se huhu pilaa koko elämän.

Jimin: Sä väität että ne huhut sun ja opettaja Wangin paniskeluista on pelkkää paska puhetta.

Irene: Ne on! Mä en koskisi opettajiin pitkällä tikullakaan, vaikka se tarkoittais hyvii numeroita.

Jimin: Ihan yhtälailla sä aloitit Jungkookista ekalla vuodella, että se oli mukamas raiskannu sut.

Irene: Mä en puhu paskaa Jimin, mä puhun totta.

Jimin: Hah, mä olen tuntenu Jungkookin tarhasta saakka. Mä tiedän että se ei tuota tehnyt.

Irene: Ja nyt se sama henkilö uskoo enemmän koulussa kiertävään huhuun kun omaan parhaaseen kaveriin.

En sanonut mitään. Ehkä meistä jokainen on aliarvioinut tuon tytön.

Irene: Pystytkö kertomaan mulle yhen asian.

Jimin: Mikä?

Irene: Miksi Taehyung ei voi antaa mulle mahdollisuutta?

Jimin: Sille on monta syytä.

Irene: Ja ne on?

Jimin: Ne menee jo henkilökohtaisiin asioihin, että anna olla.

Tuon jälkeen aloin tallustamaan kotia kohti jättäen tytön koulun portille yksinään.

Ehkä Irene on sittenkin viaton, mutta jotenkin en voisi Jungkookin tapaisen ihmisen tekevän mitään noin hirveetä. Jungkook on aina ollut meistä ehkä jopa ystävällisin Hoseokin jälkeen. Se ei satuttaisi kärpästäkään ellei kyseessä ole joku meistä hänen läheisistään.
Ja kaikki me ne kuvat ollaan nähty, mutta aina kuvia pystyy muokkaamaan miten haluaa.

Mutta niinkuin Irene sanoi. Se sama henkilö kenen kanssa olen ollut parhaita kavereita tarhasta saakka, on niit ihmisiä ketä uskoo ennemmin koulussa olevaa huhua.

Ihmiset selvästi pystyy yllättämään.

××

Saavuin taloni pihalle. Talon rappusilla odotti isä, ketä nosti päänsä polvistaan.

Isä: Meidän pitää puhua.

Jimin: Mistä?

Isä: Mä sain vähän ikävän soiton koulusta tänään.

Voi ei.

Isä: En tiedä mitä ne on sulle siellä osastolla tehneet, mutta mä en olisi ikinä uskonut sua tollaseen.

Jimin: Puhutko sä siitä?

Isä: Puhun.

Jimin: Isä mä lupaan sulle, että mitään ei siinä luokka huoneessa tapahtunut. Chenle kuuluu Jaeminin porukkaan ja ne vihaa mua ja poikia.

Isä ei sanonut mitään vain nyökkäili. Ympärillä oli pitkä hiljaisuus, kun minä yritin etsiä kyyneleet silmissä isältäni jotain elettä. Ihan niinkuin hän olisi minuun pettynyt.

Isä nousee portailta ja avaa oven. Menen hiljaa sisään ja katson isäni eleitä. Hän ei ole onnellinen, eikö oma isänikään luota?

Isä: Mä aloin vasta hyväksymään sen, että sä olet tullut kaapista. Mä oikeasti aloin tykkäämään Yoongista, ja miten se toi susta puolia mitä mä en ole sussa pitkään aikaan nähnyt.

Muuta hän ei sanonut vaan jatkoi matkaa hänen makuuhuoneeseensa.

Mikään ei ole enään ennallaan. Tämän päivän jälkeen.

---------

Heiiiiii..

Pitkästä aikaa.

Sori vähän hajonneesta luvusta. Ja sori ku teen Jiminin elämästä niin masentavaa mut haluan tästä kirjasta pitkän.

Sori kans et oli näin lyhyt, koitan tehä seuraavasta hieman pitemmän.