ℙ𝕠𝕚𝕜𝕒 𝕁𝕒 𝕍𝕒𝕝𝕜𝕠𝕚𝕟𝕖𝕟 ℙ𝕚𝕒𝕟𝕠

Jaeminin kostoyritys

»M.YG«

Otin Jiminin mukaani ja pääsimme talosta ennen kuin lisää ongelmia olisi tullut niskaamme poliiseilta. En tahdo saada yhden yhtäkään sakkoa mikä voisi pilata isäni maineen.
Kävelen Jiminin kanssa bussipysäkille, mistä bussin pitäisi tulla parinkymmenenminuutin päästä. Kävelemme hiljaa pienen matkan päästä toisistamme, ei mitään käsiäpitelemistä tai puhetta, vain synkkä hiljaisuus.
Jimin istahti bussipysäkin penkille ja katsoi tiehen. Minä nojasin tolppaan ja katsoin poikaystäväni kauniita kasvoja, missä pilkisti pienen muotoinen pelko äskeisestä.

Jimin: Mä en ollut heikko.

Jimin rikkoo hiljaisuuden katsellen edelleen tyhjästi tiehen.

Jimin: Mä en näyttänyt sille että olen heikko, niin kuin te kaikki  haluaisitte.

Yoongi: Ketään meistä ei muru halua sun olevan heikko.

Jimin: Tuntuu ihan siltä, että mua pitäis koko ajan suojella.

Jimin edelleen katsoi tiehen suuntaan puhe muuttui vaan enemmän surulliseksi, mikä taisi olla jotain mitä Jimin ei halunnut tulevan esiin. En koskaan ajatellut että hän olisi heikko. Hän on urhea, mutta niillä urheillakin sotureilla on heikot puolensa.

Yoongi: Me suojellaan sua sen takia koska meitä pelottaa että sulle tapahtuu jotain.

Jimin: Niin mulle!

Yoongi: Kenelle tahansa! Mut sä melkein sait pesäpallomailasta pääkalloos mitä ties siitä olisi seurannut. Sun isä ei olis varmaan halunnu nähdä viimeisen perheenjäsenen kuolleena sairaala pedissä.

Jimin: Se olisi lyönyt sillä Jungkookia. Mitä mun olisi pitänyt tehdä? Vaan seistä sen takana?

Yoongi: Huone oli täynnä ihmisiä, ketä muu vaan olisi varmasti tehnyt ton saman typerän tempun ja kuollut siihen.

Jimin: Typerän?!

Jimin nousi seisomaan ja käveli eteeni.

Jimin: Mä pelastin mulle yks tärkeimmän ihmisen. Ja se oli sun mielestä typerää?

Yoongi: Joo.

Jimin: Helppo sulle sanoo ku ei sul oo ollu koskaan niin tärkeetä ystävää.

En vastannut pojalle. Oli niin paljon mitä hän ei tiennyt historiastani ja tuo lause meni vähän liian pitkälle. En voi sille mitään jos minulla ei ole isoa kaveriporukkaa kenen kanssa hengata käytävillä niin kuin Jiminillä. Ei minulla ole tuommoisia ystäviä jotka vain suojelisivat minua tai puolustaisivat pahoilta ihmisiltä.

Yoongi: Totta.

Jiminin ilme vaihtui nopeasti taas pelokkaasti ja ihan kuin hän olisi halunnut peruuttaa sanojaan. Kunnes takaaltani kuului laukaus ja pian tunsin kipua alhaalla selässä kyljenkohdalla. Vajoan alas poikaystäväni jalkoihin ja ainoa asia on minkä näen on hänen kyyneleensä ennen kuin suljen silmäni.

»P.JM«

Kaikki tapahtuu niin äkkiä. Ensin riitelemme, sitten kuuluu laukaus ja nyt Yoongi makaa verilammikossa maassa. En näe ampujaa, mutta soitan samantien apua itkuhuutaen.
Heti kun sain hälytettyä pieniä suuria askeleita tuli eteeni. Rikkinäiset mustat converset kenen tunnistan nopeasti Jaeminin kengiksi. Katson ylös ja siellä hän seisoi missä pahamainitaan.

Jaemin vain virnuili ja asteli vain eteenpäin ja eteenpäin pesäpallomaila toisella olalla ja pistooli toisessa kädessä.

Jaemin: Wau. Urheasta Jiministä tuli taas pieni säälittävä homppeli itkemässä taas kerran rakkansa perään. Deja vu.

En vastannut vain katsoin kyyneleet silmissä kun hän otti vaarallisia askeleita vain lähemmäksi.

Jaemin: Sun takias Jimin mun jengi on menossa putkaan ja sieltä linnaan.

Jimin: Ei alle 18 vuotias viellä pääse linnaan.

Jaemin: Älä ala yhtään näsäviisastelee kun mä en tykkää siitä Chim.

Pidin suuni kiinni.

Jaemin: Nyt sä saat katsoa kun rakkaas kituu vieressäs ja kun hän vetelee viimeisiä henkäisyjään.

Olin sanomassa jotain kunnes kuulin kaukaalta ambulanssin ja poliisin sireenejä. Se oli Jaeminin merkki lähteä karkuun ennen kun hän päätyisi takaisin nuorisovankilaan. Hän juoksi ohitsemme kauas kauas katua pitkin pimeyteen.

Lopulta sain Yoongin ambulanssiin ja menin poliisin kyydissä sairaalaan samalla kun he kysyivät minulta, näinkö ampujaa ja miltä hän näytti. Kerroin kaiken heille, koska en pelkää ollenkaan Jaeminia ja toivoin vain että hän päätyisi sinne minne kuuluukin.

“”

Kesti tunteja vain istuskellen ja itkien Yoongin huoneen ulkopuolella. Hänen vanhemmilleen on kerrottu heidän pojan olleen täällä, mutta he tiedottivat olevansa pois kaupungista eivätkä ehdi millään tulla katsomaan poikaansa.
Lähetin pojille whatsapissa viestin ja sain samantien kysymyksiä mihin en voinut vastata kasvotusten.

"Herra Park. Saatte nyt mennä vilkaisemaan Yoongia. Hän nukkuu viellä, mutta pitäisi herätä pian"

Innostuin kuulissani nuo sanat ja nousin ripeästi ylös penkistä ja kuljin nopeasti poikaystäväni huoneeseen, missä tuo komein mies makasi ja nukkusi rauhassa. Näkiessäni tuon tilan järkytti mutta en enään pelännyt koska tiesin hänen tulevan kuntoon.

Ei kauaa kestänyt kun itse alkoi väsyttää. Pistin isälle jääväni Yoongin luokse, suljin silmäni ja nukahdin rakkaani viereen.

Jooo

En tiedä miten tämä tarina tulis päättymään.