ℙ𝕠𝕚𝕜𝕒 𝕁𝕒 𝕍𝕒𝕝𝕜𝕠𝕚𝕟𝕖𝕟 ℙ𝕚𝕒𝕟𝕠

Homo

»P.JM«

Viikon maattuani hikisenä sängyssäni syöden pelkkää kananuudelia ja katsellen frendejä maratoonina neljän seinän sisällä ilman mitään sosiaallista toimintaa olivat niitä raskaimpiä aikoja mitä olen ikinä ja tulen toivottavasti koskaan kokemaan uudelleen. Tai siis oli, kunnes sain olkapään mille itkeä ja kolme kusipäistä kaverusta, jotka saivat minun sänkyyn tarrautuneen perseeni ylös takaisin koulun penkeille kuuntelemaan opetusta. Masennuin varmaan kahdenkertaisesti viikon aikana enkä ole tyytyväinen tulokseeni.
Olen varmaan laihtunutkin muutaman kilon, mikä on vain huono juttu, koska olen muutenkin alipainoinen nuorenmiehen alku.

Koulussa minua vain tuijoteltiin ihan kuin olisin jokin namupala, joka ei ole varmaan käynyt suihkussa miljoonaan vuoteen. Likaiset vaatteet ja mustat silmän aluiset. Kengätkin taitaa olla väärinpäin ja niin taitaa olla myös hupparinikin. Nostin huppariani, jotta voisin kääntää sen ja totta kai valkoinen t-paitani juuttui huppariini kiinni aiheuttaen vatsalihasteni näkymisen ja seiska viiva kasiluokkalaisten tyttöjen kiljuminen.

Taehyung veti hupparin takaisin alaspäin ja nauroi perään.

Taehyung: Ei sun sentää strippaa tarvii.

Jungkook: Nii Jimppa. Tajutaan, että sulla on absit.

Hoseok: Onks varma et on kaikki hyvin?

Jimin: On mulla. Mulla menee mainiosti.

Väläytin feikki hymyn kun samalla nostin peukkua naurahtaen oudosti.

Jimin: Suokaa anteeksi mä menen etsimään Yoongia.

Menin kolmen jätkän ohitse ja kuljin pitkin käytävää kaikkien silmien seurattavana hylättyyn musiikinluokkaan, missä toivon hartaasti poikakaverini olevan siellä. Pääsin kuitenkin pettymään, koska poika ei ollut siellä soittamassa valkoista pianoa.

Menin luokkaan sisään ja painelin koskettimia, vaikka olen jo viikon sisällä unohtanut, missä sijaitsee A-duuri ja C-molli. Olen jopa unohtanut sen laulun, mitä Yoongi niin useasti soitti ja vaivautui opettamaan sitä minullekkin.

Jimin: I need you girl wae...

Yritin painella koskettimia samalla, kun yritin muistaa laulun sanoja päässäni, mutta en saanut mitään muuta aikaseksi kuin huonoa soittoa.

Yoongi: Sä soitat tosi huonosti.

Hätkähdyin kuuluvasta äänestä ja huomaan ihmisen jota olen ikävöinyt koko viikon seisomassa ovella kädet puuskassa ja näytti komeemmalta kuin ennen.

Yoongi: Sä näytät ihan kauheelta. Ihan kuin olisit asunnu sillan alla viimeisen viikon.

Jimin: Haahaa haa. Todella hauskaa Min Yoongi.

Nousin pianon äärestä ja hyppäsin mieheni syliin yhdistäen huulemme yhteen ja lopuksi pistin pienen naamani tuon niskaan haistellen toisen mahtavaa tuoksua.

Yoongi: Missä sä olet ollut? Mä olen ollut hirveen huolissaan susta.

Jimin: No mulle iski simmonen tunteiden romahdus ja piilouduin maailmasta viikoksi.

Yoongi: Kui? Mitä tapahtui?

Haluaisin kertoa, mutta niin kuin sanoin. En välttis haluaisi alkaa itkemään tuoreessa parisuhteessa.

Jimin: Mun...

Täältä se tulee.

Jimin: Mun äiti kuoli.

Yoongin suu loksahti auki ja silmät meni suureksi. Niin suureksi etten edes minä olen nähnyt.
Sitten hän otti minut uudelleen haliin pistäen tällä hetkellä naamansa niskaani.

Yoongi: Mä olen todella pahoillani.

Halasin poikaa takaisin ja sain vihdoin sitä motivaatiota taas elämään, mitä halusin aikasemmin.

Jungkook: Hankkikaa huone.

Nopeasti Yoongi päästi irti ja yritti esittää niin kuin mitään olisi tapahtunut.

Jimin: Muru ne tietää.

Yoongi: Ai...huh.

Sitten hän tarttui kädestäni kiinni ja pussasi minua otsalle kunnes kellot soivat merkiksi tuntien alkamiselle.

Irrotimme kätemme ja menimme erisuuntiin käytäviä.

Minulla oli kemiaa Jungkookin kanssa. Istuimme nurkkaan, missä olemme jo kauan istuneet ja opettaja aloitti nimen huudon. Nimien joukosta kuului Na Jaemin, mihin ei tullut vastausta. Opettaja pisti hänet pois.

Jimin: Missä Jaemin on?

Jungkook: Sitäkään ei ole näkynyt viikkoon.

Opettaja: Park Jimin?

Jimin: Täällä.

Opettaja: Tervetuloa takaisin Jimin.

Hymyilin keskityin takaisin Jungkookiin.

Jimin: Miten niin ettei ole näkynyt viikkoon?

Jungkook: Se vaan niin kuin katosi.

Pian kuului kaksi raskasta koputusta ovelta ja sieltä paljastui piru itse. Paha mistä puhutaan.

Na Jaemin

Hän näytti ihan siltä, että hän olisi pilvessä kautta kännissä. Silmät aivan punaiset ja tukka sotkuisempi, kuin minun elämäni tällä hetkellä.

Opettaja: Olet myöhässä Na Jaemin. Onko syytä?

Jaemin nosti opettajalle keskisormea vastaukseksi ja istui eteemme mulkoillen minua ja Jungkookia huvittuneena.

Jaemin: Tervetuloa takaisin homo. Miksi näytät tolta? Etkö ole saanut munaa jätkältäs.

Jungkook: Turpa kiinni Jaemin.

Jungkook nousi seisomaan ja viellä niin nopeasti, että hänen tuolinsa kaatui maahan.

Opettaja: Herra Na ja Jeon. Istukaa alas.

Jungkook ei halunnut ongelmia, joten hän nosti tuolinsa maasta ja meni takaisin istumaan.

Jaemin: Nössö.

Sitten Jaemin teki perässä. Hän istui alas ja taputti sormiaan koko loppu tunnin ärayttävästi pöytään.
Tunnin loputtua, kun pääsimme takaisin käytävälle Jungkook tarttui Jaeminia takista kiinni ja viskasi kaappeja vasten pitäen tiukasti kiinni ja huutaen täysiä tuon naamaan.

Jungkook: Jos sä vittu haluat säästää sun säälittävän pikku elämäs niin sinuna pitäisin turvan kiinni ja jätät Jiminin rauhaan!!

Sitten hän irrotti Jaeminista ja lähti paikalta kiukkuisena ja naisten ihailemana.