ℙ𝕠𝕚𝕜𝕒 𝕁𝕒 𝕍𝕒𝕝𝕜𝕠𝕚𝕟𝕖𝕟 ℙ𝕚𝕒𝕟𝕠

"Sä olet mun"

»P.JM«

Seuraava yö menikin kiereskellen ja hyörien isolla sängylläni. En voinut muuta ajatella sitä pusua ja sitä katsetta pojan kasvoissa. En vielläkään tiedä oliko se enemmän pettynyt tai pelokas ilme.

Hän luultavasti vihaa minua.

On kulunut noin viikko siitä tapahtumasta, minkä olen yrittänyt vahvasti unohtaa. Tällä hetkellä Yoongi ei edes katso minua päin eikä hän enään näy pianon ääressä. Hän ei ole näkynyt missään. Ei edes meidän samoilla tunneilla. Hän selvästi yrittää vältellä minua.

Hoseok: Maa kutsuu Jiminiä?

Jimin: Ai täh?

Hoseok: Heräsithän sä...onks kaikki hyvin?

Halusin valehdella, niin paljon, mutta Hoseok on niin hyvä tunnistamaan valheet.

Jimin: ...ei..

Hoseok: Yoongi?

Jimin: ...kyllä..

Hoseok: Anna sen olla. Se tarvitsee vain omaa aikaa.

Jimin: Niin mut-

Hoseok: Jimin, ehkä se vain pelästy.

Jimin: Mun naamaa vai sitä, kun mä pussasin sitä.

Hoseok: Kun sä pussasit sitä. Jos se ei ollut valmis siihen.

Jimin: Ja nyt mä olen hirviö, kun mä pakotin sen siihen.

Wang: herra Park ja herra Jung. Onko teillä jotain, mitä haluaisitte kertoa koko luokalle.

Hoseok: Ei ole herra Wang.

Opettaja nosti etusormea ja jatkoi opetusta sukupuolitaudeista.

Jimin: Mä olen ihan hirvee ihminen...

Kuiskasin niin, että vain Hoseok kuuli sen ja pistin pääni pulpettiin. Oloni on aivan kauhea ja haluaisin vain kotiin.

Tunnin loputtua menin tanssitunnille, koska jalkani on jo parantunut maagisesti viikonaikana ja oli aika palata Hyunan opeille. Toki ei kyllä ollenkaan huvittaisi mennä tunnille.

Hyuna: Jimin. Ihanaa, että olet parantunut. Minulla on sinulle jo uudet liikkeet.

Jippii...

Raastavan tanssitunnin jälkeen menin laiskasti kohti sitä musiikkiluokkaa, missä tähän aikaan Yoongi olisi soittamassa. Mutta poikaa ei ole näkynyt viikkoon, joten hän ei ole yllättävästi siellä tälläkään kertaa.

Menin pianon ääreen ja kosketin hellästi koskettimia ja muistelin sitä, kun Yoongin lämpimät sormet olivat omieni päällä, kun hän opetti minua. Mutta senkin hetken pilasin minä. Virheellisellä pusulla, mikä on aiheuttanut pojan totaallisen katoamisen ja minun oman itsetunnon laskeminen.

Painoin koskettimia pohjaan ja niistä kuului ääntä. Pistin silmäni kiinni ja aloin soittamaan sitä biisiä, minkä silloin Yoongi opetti minulle. Sen jälkeen olen aina käynyt täällä. Harjoittelin ja ajattelin poikaa, joka saa sydämmeni laukkaamaan tuhatta ja sataa ja saa minulle perhosia mahaan vain nimen kuulessa tai häntä ajatellessa.

Yoongi: Soitat hyvin.

Hätkähdyin ja katsoin ovella olevaa poikaa, ketä minulla oli hurjasti ikävä.

Jimin: ...kiitti..

En viittinyt katsoa häntä silmiin. En ajatellut että hänen kohtaamminen lopulta olisi näin noloa ja ahdistavaa.

Kerää itses Jimin!

Jimin: Sua ei ole näkynyt.

Yoongi: Oli muutama asia, mitä piti tehdä.

Niin kuin minun välttäminen?

Katsoin koskettimiin ja aloin nousta pianolta ja lähteä huoneesta ennen kuin Yoongi esti lähtöni ottamalla minusta kiinni. Hän katsoi minua silmiin ja alkoi hymyilemään.

Yoongi: Mä kans miettisin ja puhdistin päätäni asioista. Ja mä en olisi pystynyt siihen, jos mä näen sun kauniit kasvot siinä samalla.

Hymyilin nolostuneena ja tuli punaisena.

Oli hiljaista, kunnes tunsin tuon huulet omillani. Suudelma oli pitkä ja nälkäinen.
Siirsin käteni tuon niskan taakse ja hän pisti kätensä lantiolleni ja veti minua lähemmäksi kroppaansa.

Suudelman jälkeen oli taas tuijotusten vuoro ja Yoongi hymyili. Hän siirsi minun hiuksiani vähän sivummalle ja hymyili lisää.

Yoongi: Sä olet mun. Muista se.

——————————————————

Tuli vähän lyhyt, mutta lukuhan se on silti.
Hyvää viikonloppua 😙