ℙ𝕠𝕚𝕜𝕒 𝕁𝕒 𝕍𝕒𝕝𝕜𝕠𝕚𝕟𝕖𝕟 ℙ𝕚𝕒𝕟𝕠

Miksi minä?

» P.JM «

Tanssi parantaa varmasti oloasi Seokjin sanoi viimeksi terapiassa. Tanssin pitäisi olla minulle kuin lääke, koska olen harrastanut sitä pienestä pitäen. Olen aina käyttänyt sitä lääkkeenä siitä asti, kun äiti sai sen vapaaehtoistyön köyhissä maissa.

Nyt vain jotenkin en tunne tanssivani. Haluan vaan jäädä neljän seinän sisälle ja katsoa kun vesipisarat satavat alas luontoon jättäen kauniin ja raikkaan tuoksun, minkä haistan huoneeni ikkunasta.
Tahdon vain makaa sängylläni ja nukkua Yoongin kainalossa ja nukahtaa hänen hyvään tuoksuun ja kun hän leikkii hiuksillani.

Hoseok: Jimin?

Eikä herra Wang helpota ollenkaan oloani. Hän vain lisää pahan olon tunnetta samalla, kun hän uhkailee kurssien reputtamisesta ja sanoo minua koko ajan laiskaksi.

Hoseok: Kaikki hyvin?

Pudistan päätäni sulkien silmäni. Minua väsyttää ja tahdon vain itkeä. Haluan pois, kotiin ja esittää etten olisi olemassa.

Hoseok asettaa kätensä käteni päälle ja puristaa sitä.

Hoseok: Meillä on ollu ikävä sua Jimin.

Wang: Herra Jung, puhutko sinä minun päälleni?

Hoseok: No anteeksi, jos se on niin väärin lohduttaa ystävää.

Wang: On se minun tunnillani.

Hoseok: Helppo sun on sanoa, ku ketään ei rakasta tollasta ihmistä.

Kaikki kääntyivät katsomaan Hoseokia, joka vain pisti kätensä puuskaan ja tuijotti opettajaa suoraan silmiin. Herra Wang taas kiehui pääpunaisena valmis antamaan Hoseokille kaikki mahdolliset rangaistukset.

Wang: No herra Jung, minä näen sinut jälki-istunnossa perjantaina.

Hoseok: Sori ei onnistu.

Wang: Se ei ole susta kiinni herra Jung.

Hoseok: Jiminin pikkuveli haudataan silloin. Ja hyvänä ystävänä mä meen tukemaan toista. Aivan helvetin sama potkitaanko mut tästä koulusta.

Wang oli hiljaa. Vain tuijotti terävästi oppilasta murhaavin silmin ja sitten huokaisi syvään. Heilutti päätään ja jatkoi oppituntia. Hoseok on yksi hänen parhaista oppilaista, joten uskon ettei hän halunnut potkii häntä uloskaan.

***

Jimin: Kiitos.

Hoseok: Mistä?

Jimin: Puolustit mua.

Hoseok hymähti ja pisti kätensä olkaniyli.

Hoseok: Sitähän ystävät tekee eiks niin.

Hymyilin takaisin.

Jimin: Mun täytyy kiiruhtaa tanssitunnille.

Sanoin Hoseokille heipat ja juoksin kohti tanssisalia, missä musiikki pauhasi. Siellä on varmaan ryhmä harkat meneillään ja olen sitten seuraava. Kurkistin saliin ja siellä tanssahteli vain yksi oppilas. Minun tanssiani, minkä Hyuna oli minulle kehittänyt.
Se oli Jaemin. Missä kohtaa hän on rupenut tanssimaan?