Never know what will happen//Oleksi

1.

Nikon pov:

"Niko nyt ylös sieltä, sulla alkaa koulu ihan kohta!" äitini huutaa alakerrasta. En vastaa mitään vaan vedän peiton korviin ja jatkan nukkumista. Äitini kuitenkin hetken päästä juoksee portaat ja paiskaa oveni auki ja huutaa "Niko Vilhelm Moilanen! Nyt ylös sängystä ja vaatteet päälle koulu alkaa ihan kohta!" En jaksa nousta joten kierin lattialle äitini katsoessa minua vihaisena. "Nousin ylös onko nyt hyvä?" Sanon turhautuneena. Äitini ei vastaa mitään ja lähtee pois. Nousen ylös lattialta ja kävelen vaatekaapille, otan seitä mustat revityt farkut ja mustan hupparin. -Vau olempas värikkäällä päällä.- Puen vaatteet mumisten itsekseni.

Menen portaat alas keittiöön ja avaan jääkaapin oven otan sieltä aamupala tarvikkeet ja teen leivän kaikessa rauhassa.

Sain aamupalan syötyä ja juoksen sitten yläkertaan hakemaan puhelimeni ja juoksen portaat alas eteiseen, koska kello näytti jo 8.45 koulu alkaisi 9.00. Puen ulkovaatteet päälle, ja juoksen koko matkan koululle. Onneksi matka ei ole kovin pitkä, kun nään koulun pihan ja katson kelloa. Yksi sydämmen lyönti jäi välistä kello oli 9.00. -Hienoa Niko heti ensimmäisenä päivän myöhästyt tarviit jonkun palkinnon.- Vitsit sikseen. Juoksin sisälle ja etsin ensimmäisen tunnin luokan. Meillä oli matikkaa. Tylsää. Suunnistan luokan luokse ja koputan oveen. Matikan ope oli aika kärttyinen ja selitin miksi olin myöhässä ja menin paikalleni.

Selvisin matikan tunnista ja nyt on välkkä. Menen Joelin, Joonaksen, Ollin ja Tommin luokse hiljaa pääpainoksissa kävellen. "No moro Niko, miks olit myöhässä?" Joel kysyy. Silloin ilmeeni muuttuu turhautuneeksi ja haluaisin kaivaa itseni pienimpään maanrakoon mikä löytyy. -Enhän minä voi sanoa, että aamuni oli yhtä helvettiä.- Silloin kaikkien rakastama isä hahmo Tommi pelastaa minut kysymykseltä "Hei jätkät mentäiskö niille meijän vakiopaikoille?" Katson Tommia ja nyökkään hänelle hymyillen.

Välkkä loppuu ja olen kävelemässä seuraavaan luokan eteen joka on musiikkia. Yht'äkkiä minut vaan nykästään sivummalle ja silloin pelästyn he ovat minun ja Joelin kiusaajat. Mitäköhän he nyt haluavat? "Mitä te haluutte?" kysyn muka urheana, vaikka oikeasti pelkään sydämmeni pohjasta. "Vitun älykääpiö me hakataan sut jos et tuu seuraavalla välkällä tänne!" Nuo sihisevät ja lyövät minua turpaan, kunnes päästävät irti. He lähtevät pois ja silloin murrun täysin en haluaisi tulla tänne enää takasin, mutta on pakko. Kävelen silmät sumeana itkun takia luokan eteen. Pyyhin kyyneleeni ennenkuin koputan. Musiikin ope avaa oven ja katsoo minua hämästyneesti ja selitän miksi olin taas myöhässä tunnilta, mutten kertonut kiusaajista se aiheuttaisi vaan lisää hämmennystä, eikä opettajat puuttuisi siihen mitenkään miksipä siis mitään kertoisin.

Istuskelen luokassa muiden pakatessa tavaroitansa, ja lähtien luokasta. Mitä he minusta haluavat?! "Mitä ketkä?" Säikähdän kuullessani äänen takaani. "Hä, ai ei ketkään." Sanon pakaten reppuni ja nousten tuolilta. Olen melkein luokan ulkopuolella, kunnes tunnen tiukan otteen kädessä, puren hampaita yhteen, etten huutaisi kivusta. "Mikä sulla on?" Kuulen Joonaksen äänen, en vastaa mitään vaan riuhtaisen käteni irti Joonaksen otteesta ja juoksen vessaan.
---------------------------

words: 496

Toivottavasti tää on ees jotenki hyvä ja selkee. Sori tää luku on kokonaan Nikon näkökulmasta, mutta seuraavassa on muittenkin jätkien näkökulmaa.
(Kiusaajien nimet on Jere, Anton, Saku ja Mikko)
Paina tähtee ja kommentoi:)
Hyvää yötä rakkaat<3
T:Reeta
——
Uudelleen kirjoitettu/korjattu: 3.12.2022