Never know what will happen//Oleksi

11.

A/n: Pitkästä aikaa täälläkin kirjottelen:D En viitti kirjottaa pitkää tekstiä tähän alkuun, niin päästän teijät lukemaan.

🫶🏻
———

Aleksin pov:

Toivottavasti pääsisin täältä pois mahdollisimman nopeasti, toivon jätkien ilmoittavan poliisille tästä. Haluan pois täältä.

Oven aukaisu saa minut säpsähtämään ajatuksistani. Mies kävelee eteeni nostaen minut ylös lattialta. Pelkään, pelkään niin helvetisti. En näe miehen naamaakaan, koska tämän naamaa peittää huivi. Mies alkaa suutelemaan minua, minun pelätessä henkeni edestä. En vastaa suudelmiin, joten mies pamauttaa pääni seinään ottaen kiinni hiuksistani. Kyyneleet silmissäni vastaan suudelmiin, vasten tahtoani. Toivottavasti joku löytää minut.

Tommin pov:

Ilmoitimme poliisille, koska olemme huolissamme Aleksista. -Meidän vauvasta- En tiedä mitä Aleksin ja Ollin välillä tapahtui, mutta Olli tuli yksin takaisin autotalliin piittaamatta Aleksista.

Poliisit ovat nyt etsimässä Aleksia, joten meidän tehtävä on vain toivoa, että Aleksi löytyy.

Eihän me Aleksia olla pitkään tunnettu, mutta huoli on silti kova. Pelko, mitä jos Aleksia ei löydy ja jotain pahaa sattuu. Kädet hikoavat, ja aivot käy ylikierroksilla luultavasti kaikilla. -Ainakin näyttävät siltä, Olli varsinkin.-

Poliisikin on ehtinyt soittaa ja kertoa ettei he löytäneet Aleksia, mutta jatkavat silti etsintöjä. Olli on ollut ihan sekaisin, kun sai kuulla ettei Aleksia olla löydetty. Olli kävelee huonetta ympäri pitäen ohimoista kiinni, tärisyttää jalkaa ja vaihtaa jalkaa puolelta toiselle kiivaassa tahdissa.

"Olli voisitko sä istua alas ja rauhottua?" Kysyn, kun näyttää siltä että Ollilla ei ole kohta hiuksia päässä. "En mä voi! Mä en pysty rauhottua, koska en tiedä missä Aleksi on!" Olli huutaa kyyneleet silmissä kyyristyen sitten maahan. Tiedän, että Olli on huolissaan Aleksista niinkuin me kaikki muutkin, muttei hänen tarvitse huutaa.

Nousen sohvalta ja kävelen Ollin luo nostaen tämän syliini samalla halaten tätä. "Ei oo mitään hätää, Aleksi löytyy kyllä." Kuiskaan Ollille silittäen tämän selkää. Olli vain mumisee jotain itkien. -Voi pientä-

Päätimme juuri, että lähdemme itsekkin etsimään Aleksia. Kerromme poliisille, kun löydämme jotain hämärää tai mihin Aleksi voisi liittyä.

Olemme etsineet Aleksia jo useamman tunnin ajan. Ollin huoli vain kasvaa, mutten oikein voi auttaa. Itsekkin olen huolissani Aleksista. Löysimme kumminkin mökin, jonka edessä on musta pakettiauto. Hämärää, eikö? Tämä mökki ja auto oli hämärä paikka, johon Aleksi voisi liittyä. En ole kuitenkaan varma, mitä jos tämä onkin jonkun ihmisen koti ja yhtäkkiä pihalla on poliisiauto. Kiva selitellä mitä tapahtuu. Ei, ei ollenkaan. Nyt Tommi rauhotu! Kenellä yksinäiellä on pakettiauto ja ränsistynyt mökki, jonka ovikin repsottaa puoliksi irti saranoista? -Ellei se omista lapsia tai jonkun sortin muistisairautta.- Mitä mä taas ajattelen?

Poliisit saapuivat paikalle, muttei he menneet pihalle saakka, koska jos Aleksi jollain ihmeellä täällä olisi niin Aleksi olisi vaarassa. Onhan se nytkin, mutta pahimmassa tapauksessa Aleksi menettäisi henkensä.

<><><><><><>
Words: 425

Lyhyt luku, anteeksi suuresti😭
Älkää ihmetelkö, jos ensimmäiset luvut muuttuu, koska en kestä kattoo niitä huonosti kirjotettuja lukuja. Tästä kirjasta ei muuten saa mitään ideaa kiinni, jos alku on tönkköä. -En sano, etteikö se vielä olisi.- Kivempi kuitenkin lukea sulavaa tekstiä, eikö?

Toivottavasti te tykkäsitte tästä, tätä oli ainakin mukava kirjottaa pitkän tauon jälkeen.