Never know what will happen//Oleksi

13.

Ensihoitaja lähti Ollin luo luultavasti kyllästyttyään minun sepitykseeni.

Ensihoitaja kävelee Olli vierellään lanssia kohti, huomaan Ollin ilmeestä että hän on surullinen ja säikähtänyt. Lanssille päästyttyään hyppään Ollin kaulaan itkien, toistan Ollille kuinka paljon mä rakastan sitä. "Aleksi, mä olen pahoillani kaikesta mitä mä oon aiheuttanu sulle. Mä en halunnu satuttaa sua, mutta mä satutin silti. Anna anteeks." Olli kuiskaa korvaani kiertäen kätensä ympärilleni silittäen samalla selkääni. "Turpakiinni ja hali mun kanssa, mulla on kylmä." Tokaisen hymyillen, jonka jälkeen kuulen Ollin naurahduksen ja hetken päästä huulet vasten omiani.

"Mä rakastan sua." Mumisen kasvot Ollin rintakehään niitattuna. -Olipas nopea sovinto.- Painan silmäni kiinni hymyillen, en mä Ollille ole vihainen, vaikkakin hän minulle huusikin. Ei hän tuskin sitä tarkoittanut -toivottavasti- itse kumminkin tuojottelin toista bändiläistä.

Halailen Ollin kanssa ensihoitajien puuhaillessa jotain muuta, koska huomasihan meistä, että olimme rakastuneita teinejä.

Muut jätkät jäivät sivuun en tiedä että miksi, mutta päässäni pyörii vain miltä se mies näyttää, kuka se on ja "Tapa ittes". Miltä tuntuu kuolla? Onko sillon vaan mustaa, tunnetko sä kipua? Pudistan nuo ajatukset pois hypäten Ollin syliin, koska jalkani tuntuivat raskailta. Olli nostaa minua paremmin syliinsä ja hymyilee katsoen minua.

Voi että rakastan Ollia.