Never know what will happen//Oleksi

7.

⚠️TW veri⚠️

Nikon pov:

Aivan nyt muistan. Olisi ollut parempi, että olisin vain kuollut. Ei minulla ole enää täällä mitään nähtävää. "Minkälainen vointi?" Hoitaja kysyy. "Ihan ok, jos ei lasketa, että sattuu käsiin." Ja paskat mene hyvin olisin halunnut kuolla. Lääkäri antaa jotain lääkettä jonka pitäisi auttaa kipuihin.

Äitini lähti hetki sitten. Sen jälkeen olen vain katsonut telkkaria ja keksiä tekemistä.

Hetken päästä tunnen kuinka jotain vuotaa ja katson käsiini. Sideharso alkaa muuttumaan tummanpunaiseksi. Toivottavaati lääkäri ei nyt tulisi tänne niin voisin kuolla. Minun tuurilla lääkäri kumminkin tulee huoneeseen ja ilmeestä päätellen oli kysymässä jotain, mutta laittaa suun suoraan kiinni ja katsoo järkyttyneesti käsiäni. "Teitkö sä noi itse?" Hetken päästä lääkäri kysyy. "En, ne vaan alkoi vuotaa, kun katsoin telkkaria." Sanon. Lääkäri hakee sairaanhoitajan paikalle, joka alkaa vaihtamaan sideharsoani.

*timeskip 1h*

Olen nyt vain chillailut tässä sängyllä ja ylihuomenna pääsen jo kotiin. Täällä sairaalassa on kyllä paskaa ruokaa. Vesipuuroa syöttää, kun ei ole muuhunkaan varaa.

Hetken päästä puhelimeni soi. Katson kuka soittaa meidän ihana Joel tietenkin. Päätän vastata puheluun.

Puhelussa

Joel: Moi, missä sä oot ollu ku et oo ollu koulussa?

Minä:... oon sairaalassa..

Joel: Miks? Mitä on tapahtunu?

Minä: Oon viillelly jo jonku aikaa ja viilsin aika syvälle nii pyörryin kotona vessanlattialle.

Joel: Niko sä oot kyl kokenu kaikkee, mutta sä et voi jättää meitä näin.

Minä: Joo, on vaa sellanen olo et kukaan ei välitä musta.

Joel: Jätkät ja minä välitetään susta. Tuu kertoo mulle jos sun pitää satuttaa ittees nii voin auttaa.

Minä: Joo, oot paras. Mun pitää mennä, koska lääkäri tulee.

Joel: Juu moikka, tuun käymään siellä jossain vaihees.

Puhelu loppui

Miten mä oon ansainnu näin ihanat kaverit? No kai mä pärjään täällä siihen asti, että Joel tulee käymään täällä.

*Timeskip 3h*

Äsken söin sitä vesipuuroa. HYI. Joel soitti äsken, että lähtee tulemaan tännepäin.

Joelin pov:

Järkytyin, kun sain kuulla mitä Niko tekee. Niko on viillelyt jo kauan ja minä en ole huomannut sitä. Noh ei voi mitään. Lähden nyt katsomaan Nikoa sairaalaan.

*Timeskip sairaalaan*

Pääsin juuri sairaalalle. Kävelen ovista sisälle ja menen infopisteelle. "Hei anteeks missä on Niko Moilasen huone?" "Oletko hänen läheinen?" "Joo, olen hänen paras kaveri." "Selvä, se on huone 38."

Kävelen Nikon huoneen ovelle ja koputan. Kuulen myönteisen äänen ja avaan oven.

Näen Nikon sängyllä väsyneen näköisenä. "Moi, mites täällä jaksellaan?" Sanon vittuillakseni. "Haista paska. Ihan hyvin." Niko sanoo naurahtaen.

*Timeskip 3h*

Olen ollut täällä jo yli 3 tuntia, joten ajattelin lähteä.

"Mä ajattelin lähtee, mutta tuun huomenna takas." Sanon nousten penkiltä. "Juu, moikka." Niko vastaa. Lähden huoneesta pois.

Nikon pov:

Joel lähti ja nyt ajattelin nukkua, jos saan unta.

*Timeskip 5h*

Kuulen kuinka vierelläni puhutaan, mutta en kiinnitä siihen huomiota. Avaan silmäni varovasti, koska tuntuu että pyörtyisin kohta. Näen vierelläni kaksi hoitajaa. "Voi helvetin perse!" Toinen hoitajista sanoo huolestuneesti. "Tää kuolee kohta tähän!" Hoitaja jatkaa. Mistä ne puhuu? Ehkä se ei ole mitään vakavaa.

<><><><><>
Words: 477

Tässä uusi osa. Toivottavasti tykkäätte tästä.