Never know what will happen//Oleksi

12.

Hellurei taas näin pitkän tauon jälkeen, mutta mulla oli lasta mun kädessä ja yhdellä kädellä kirjottaminen on vaikeeta -testattu on- mutta i'm back🥹

🫶🏻
———-

Aleksin pov:

Kuulen auton äänen, mutten jaksa enää välittää. Löytäisipä joku minut täältä, kuka haluaa minulle pahaa? Mitä mä olen tehnyt.? -Taisiis olenhan mä ärsyttävä ja sairas paska, mutta silti.-

Pyörittelen ajatuksia oikein antaumuksella päässäni. Pääsenkö mä täältä koskaan pois? Mitä Olli oikein ajattelee nyt, kun olen jossain saatanan lukitussa huoneessa kaula täynnä fritsuja?!

Mies kävelee jälleen huoneeseen huivi naamallaan. Katson miestä peläten, mitä se nyt keksii? Hirttää katosta? Leikkaa kassit irti? Hienoa Aleksi hyvin ajateltu, mutta mikä sua vaivaa? Vaivaa vaikka mikä, en pääse Ollin tai muitten jätkien luokse.

Mies on suoraan edessäni, päästää minut irti penkistä, johon se oli minut sitonut kun olin tajuton. Hän ottaa köyden, mutta se että hän hirttäisi minut, hän lyö minua aika kovaa, jolloin puren huultani, etten päästäisi ääniä.
Miehen lopettaessa lyömisen maistan suussani veren, joka tuli huulestani. -Purin näemmä aika kovaa..-

✨Timeskip 3 päivää✨

Olen ollut täällä nyt jonkun aikaa, ei enää hajua, että kauan. Mies keskeyttää ajatukseni, kun hän kävelee eteeni kuivan näkkileivän ja pienen määrän vettä mukanaan. Hän ojentaa ne minulle, mutten voi ottaa niitä vastaan, kun olen sidottuna siinä samaisessa penkissä. Eikä minulla kyllä ole edes nälkä. "Ala ottaa nämä saatanan kakara, tapa ittes." Mies ärisee ja heittää ruoat eteeni. Ehkä mies on oikeassa, ehkä minun pitäisi tappaa itseni. Mies lähtee raskain askelin ovea kohti ja samassa kuulen jonkun huutavan "Kädet ylös, täällä on poliisi!" Vittu vihdoin, vaikka ei sillä olisi ollut väliä olisinko nääntynyt tänne. Ajatukseni keskeyttää laukaus, jota säikähdän ja alan itkemään

Mies vietiin poliisiautoon ensihoitajien tutkiessa minua -puolialastonta itkupilliä- he kiersivät viltin ympärille ja lähtivät kuljettamaan minua lanssiin. Näin sivusilmällä jätkien katsovan minua, he halasivat Ollia, joka itki. Olisin halunnut juosta Ollin syleilyyn, mutten tiedä olivatko välimme katkenneet.

Minulla oli kylmä, niin kylmä että tärisin, vaikkakin olin kiedottuna vilttiin. Itkin vilttien keskellä niin, että silmäni ovat huomenna muurautuneet umpeen -luulisin ainakin-. Ensihoitaja yrittää epätoivoisesti rauhoitella minua, mutta hoen vain Ollin nimeä ja että haluan Ollin luo.

<><><><>
Sanoja: 345
Joo anteeks tuota tää on jääny vähemmälle, koska mun mielenterveys on ihan paska🥹
Mun synttärit oli eilen, mutta hbd minä 15v kakara👹

Yritän skarpata tän kanssa, älkää unohtako mua😭