Never know what will happen//Oleksi

8.

(Päätin, että en enää laita TW merkintöjä, koska sillon mun pitää lukee uudestaan luku ja miettiä mistä pitää varottaa! Anteeksi, jos suututte nyt tästä.)

Nikon pov:

Huomaan, kuinka päässäni jyskyttää ja silmät painuvat kiinni. Oliko se sittenkin vaarallista? Tämän jälkeen en muista mitään.

Joelin pov:

Olemme muitten jätkien kanssa treeniksellä -autotallissa- huvikseen soittamassa, kunnes saan puhelun tuntemattomasta numerosta. Päätän vastata, koska se voi olla jotain tärkeää.

(Kirjotan nää nyt silleen Joel=Jh T=tuntematon jne.)

-Puhelussa-

Jh: "Joel Hokka."

T: "Hei, täällä soittaa sairaanhoitaja Pekka Pouta. Soitan Niko Moilasen tilasta."

En vastaa mitään vaan kuuntelen sairaanhoitajaa.

S: "Hänen kädet alkoivat vuotaa runsaasti, joten hän pyörtyi. Pääsisitkö sairaalalle?"

Jh: "J-joo enköhän.." vastaan järkyttyneenä. Niko pyörtyi, koska hänen kädessä olevat viillot alkoivat vuotaa runsaasti. En voi käsittää tätä.

S: "No, ei minulla muuta. Heippa."

En kerkeä vastaamaan mitää, kun puhelu yhtäkkiä loppui.

Ei, ei tää ei voi olla totta! Kerron muille uutiset ja lähden pyörällä sairaalalle.

Sairaalalla:

Pääsin juuri sairaalalle. Laitan pyörääni telineeseen ja juoksen sairaalan ovista sisään. 

Juoksen infotiskille ja kysyn Nikon huonetta. Saan vastauksen ja lähden juosten huonetta kohti.

Huoneen eteen päästyäni avaan oven ja näen Nikon, jolla on silmät kiinni, käsissä sideharsoa ja vaikka mitä muuta. Istahdan sängyn viereiselle penkille ja katson Nikon rauhallisia kasvoja.

Yht'äkkiä säpsähdän hereille. Oliko tämä kaikki oikeasti unta? Katson ympärilleni ja huomaan, että olen sairaalassa. Sängyllä makaa rauhallinen Niko. Edistystä sentään, että hän on herännyt ja naurahti minulle.

(Tajusin just, että Oleksi oli viimeks syömässä, mutta mä laitan ne nyt sinne Tommin autotalliin soittamaan:D)

Ollin pov:

Soitan bassoani, koska olemme treenaamassa Tommin luona huvikseen.

Olen miettinyt Nikoa tämän koko ajan, joten soittaminen on ollut vaikeaa. Huomaan Aleksin tuijottavan Joonasta lumoutuneena. Mitä helvettiä?!

Aleksin pov:

Katson Joonasta, koska tällä on ripsi poskella. Tunnen Ollin tuijottavan minua, joten käännyn katsomaan häntä. Hän näyttää vihaiselta, joten katson häntä kysyvästi.

Hetken päästä Olli kävelee luokseni, ja vetää minua autotallin ulkopuolelle. "Sulla vissiin oli jotain?" "Miks vitussa sä katoit Joonasta silleen?" "Niin siis tarkennatko miten?" Olli on hetken hiljaa ja alkaa huutamaan. "Vittu katoit sitä ihan vitun lumoissas." Vihaan huutamista, mutta päätin kestää sen. "Sillä oli ripsi poskella-" Kerkeän sanoa ennen, kun Ollin huuto jatkuu. "Seli seli, olisit voinu vaan sanoo siitä sille, etkä tuijottaa sitä." Kyyneleet kohosivat silmiini, mutta nielen kyyneeleet ja lähden juoksemaan jonnekkin. En minä edes tunne tätä kaupunkia kunnolla, ja lähden juoksemaan ympäri kyliä. Toivotaan, ettei kukaan pedofiili tule ja nappaa mua.

Juoksen jonnekkin puistoon, istahtaen siellä penkille. Hetken kerkeän istua yksin, kunnes joku vanhempi mies kävelee samaiselle penkille.

<><><><><><>
Words: 414

Heipsun ihmiset!
Tosiaan tätä kirjaa ei oo tullu useesti, koska työlästä kirjottaa ja ideat erittäin vähissä. Kirjotan tätä siis sillon, kun on aikaa ja haluun ajatella.

Erittäin lyhyt luku, mutta ei makeaa mahantäydeltä:)

Toivottavasti tää luku oli lukemisen arvonen:0

Reeta kiittää!!