Joonas pov:
Odotimme Y/n:ää pitkään, mutta kun hän saapui, tiesin olevani rakastunut. Hän oli niin hauska, kaunis, ihana, kuin enkeli...
Katseemme kohtasivat pari kertaa. Se oli ihanaa. Sitten hän sanoi että hänen piti lähteä. Keräsin rohkeutta ja tarjouduin saattamaan hänet autolleen. Hän suostui. Katsoin poikia. He hymyilivät.
"Joku on vähä ihastunu", Joel muodosti sanat huulillaan. Hymyilin takaisin.
Y/n pov:
Sydämeni pamppaili hurjaa vauhtia. Olin ollut ihastunut Porkoon videoiden perusteella jo jonkin aikaa, ja tapaaminen oikeasti oli vain vahvistanut sitä. Mutta miksi Porko halusi saattaa minut? Halusiko hän sanoa jotain?
Kävelimme ulos ja Porko alkoi puhua:
"Totaahh, mitä sä teet tän viikon lauantaina?"
Olin sanaton. Oliko hän pyytämässä minua treffeille?! Mietin nopeasti mielessäni, oliko minulla silloin jotain enkä keksinyt mitään, joten vastasin:
"En kai mitää, kui?" Joonasta selvästi hermostutti.
"No tota, haluisiks sä, öh, tulla mun kaa vaik tohon lähel olevaan ravintolaan syömää?" Porko kysyi hermoillen.
"Tottakai, haluisiks sä vaikka mun numeron nii voidaan jutella siit enemmä?" sanoin onnellisena. Hän näytti todella helpottuneelta. Se oli oikeastaan aika söpöä.
"Joo, hyvä idea" hän sanoi selkeästi itsevarmempana.
"Ok, nähää" sanoin hymyillen.
"Nähää" hän sanoi, hymyili myös ja meni takaisin sisälle.
Olin todella iloinen koko kotimatkan. Kuuntelin musiikkia ja lauloin biisien mukana. Mielessäni pyöri vain Porko.
Joonas pov:
Olin onnistunut! Hän lähtisi kanssani syömään, ja vielä tällä viikolla! Sydämeni tanssi rinnassani kun kävelin sisälle.
"No, onnistuiksä?" Pojat kysyivät heti.
"Joo!" Huudahdin onnellisempana kuin koskaan.
Taputuksia sateli selkääni, kun pojat ryntäsivät luokseni. Joku tyrkkäsi bissen käteeni. "Juhlat" jatkuivat pitkälle yöhön, kunnes lähdin kotiin. Toivoin, että Y/n olisi vielä hereillä, jotta voisimme vielä viestitellä.
Y/n pov:
Makasin sängyssä valveilla. Ajattelin vain Porkoa ja odotin häneltä viestiä. Olin jo varma, että hän olisi jo nukkumassa, mutta sitten kuulin kun puhelimeni värähti yöpöydälläni. Se oli hän.
