luku 13: Auttakaa!

190 11 6
                                    

Y/n pov:
Olin aivan uuvuksissa rimpuilemisesta, mutta jatkoin silti. Halusin vain päästä irti miehen otteesta. Toivoin hartaasti, että Porko lähtisi etsimään minua, ja näkisi minut. Hän todennäköisesti huutaisi ja haukkuisi miehen lyttyyn. Mutta nyt ei ollutkaan Porko auttamassa ja minun piti selvitä yksin.
"Mitä sä haluut musta?!" Huusin miehelle.
Hän ei vastannut.
"Haloo, ooks kuuro?!" Huusin.
Hän ei vieläkään vastannut. Hän ei edes katsonut minua. Yritin potkaista häntä sinne, missä aurinko ei paista, mutta potkaisin hutiin enkä osunut mihinkään.
Kännissä olevat miehet bussipysäkillä vain nauroivat ja osoittelivat minua.
Olin aivan paniikkikohtauksen partaalla.
Voi, kun olisin ottanut puhelimeni! Tästä lähin en mene yhtään minnekään ilman sitä. Yhtäkkiä mies pysähtyy ja tunnen hänen käsivartensa ympärilläni.
"Mitä sä teet mulle?!" Huusin ja yritin taas potkaista häntä. Potkaisun kohteeksi osoittautui jälleen kerran ilma. Pitäisi varmaan harjoitella itsepuolustusliikkeitä.
Tunnen kun hän nostaa minut ilmaan ja heittää minut valkoisen pakettiauton takaosaan. Ennen kuin ehdin edes tajuta, olin matkalla kohti tuntematonta.
Joonas pov:
Y/n oli lähtenyt jonkin aikaa sitten, mutten ollut kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota, sillä minulla ja Ollilla oli ollut hyvä painimatsi kesken. Ja koska en ollut kiinnittänyt siihen huomiota, en kuullut minne hän sanoi lähtevänsä.
"Nii minne se Y/n sano lähtevänsä?" Kysyin.
"Herralla oli niin vaan painimine mielessä ettei ees tiiä missä oma tyttöystävä vetää" Tommi nauroi.
"Minne se sano menevänsä" kysyin uudestaan. Menettäisin ihan kohta hermoni.
"Chill, se sano menevänsä lenkille, mut todennäkösesti se on menny jo kotii ku ei sitä takaskaa oo kuulunu" Tommi sanoo.
Päätin kysyä Y/n:ältä viestillä, missä hän on. Lähetin viestin ja pienen hetken kuluttua puhelin värähti eteisessä.
"Oliks toi jonku teistä?" Kysyin pojilta.
Kaikki antoivat kieltävän vastauksen. Voin sanoa, että kyllä hymyni hyytyi.
Menin eteiseen katsomaan, ja näin Y/n:än puhelimen lipaston päällä.
"Ei perkele, ei se kyllä kotii oo menny ku sen puhelin on täällä" sanoin hätääntyneenä.
"Rauhotu ny hyvä mies, entä jos se on vaa menny vähän pitemmälle lenkille?" Tommi sanoi.
"Vittu Tommi, siitä on kaks tuntia ku se lähti!" Sanoin. Aloin todella menettää hermoni.
"Entä jos se on ku sä, ja tulee himaa parin päivän päästä?" Olli virnuili.
"Hahaha, tosi hauskaa. Käsi ylös kuka lähtee mukaa ettimää?" Sanoin.
Kukaan ei tehnyt elettäkään.
Niko naurahti pienesti.
"Lähen sit yksin" tiuskaisin ja lähdin etsimään Y/n:ää.
Y/n pov:
Auton takaseinässä oli pieni ikkuna. Katselin siitä ulos ja yritin tunnistaa paikkoja. En kuitenkaan tunnistanut mitään. En ollut ikinä käynyt tässä osassa Oulua, jos edes olimme Oulussa.
Yhtäkkiä näin Porkon auton.
Yritin epätoivoisesti heiluttaa Porkolle, mutta sitten tajusin, että se oli aivan turhaa.
Näin, kun Porko kääntyi toiselle tielle.
Yritin kovalla urakalla pidätellä kyyneliä.
Auto kääntyi hämärälle metsätielle.
Istuin epätoivoisena alas.
Hetken kuluttua auto pysähtyi ja mies avasi takaoven ja tuli sisälle autoon.
"Mitä sä teet mulle?!" Huusin.
Mies ei vastaa. Hän vain seisoo paikoillaan.
Nousin seisomaan. Ei reaktiota.
Yritän juosta hänen ohitseen. Hän tarttuu minua ranteesta ja lyö minua nyrkillä päähän. Silloin kaikki pimeni.

Love of mine || Joonas Porko x readerМесто, где живут истории. Откройте их для себя