luku 15: Kotona viimeinkin!

211 11 5
                                    

Joonas pov:
Olin itkenyt silmäni päästä moneen kertaan. Olin aivan helvetin huolissani Y/n:ästä. Entä jos joku on tehnyt hänelle jotain? Hän oli ollut poissa jo kaksi päivää!
Olin yrittänyt uskotella itselleni, että Y/n tosiaan olisi samanlainen kuin minä, ja tulisi kotiin jossain vaiheessa, mutten uskonut sitä. Olin käynyt etsimässä häntä jo neljä kertaa ja aivan joka puolelta Oulua, tuloksetta. Istuin sohvalla ja halasin polviani. Olin taas itkenyt varmaan tunnin.
Yhtäkkiä kuulen juoksuaskelia ja vakmeaa itkua ulkoa. Nousen ylös, pyyhin kyyneleitäni hihaani ja olen menossa ovelle katsomaan, mitä ulkona tapahtuu, kun ovi pamahtaa auki ja Y/n juoksee itkien suoraan syliini.
"Porko!" Y/n huudahtaa ja alkaa itkeä hysteerisemmin.
"Y/n! Missä sä oikeen oot ollu?" sanon ja kyyneleet alkoivat kirvelemään minunkin silmiäni.
"Mä- mä-" Y/n yritti selittää.
Vein hänet sohvalle ja otin hänet syliini. Silittelin hänen selkäänsä.
"Shh, kyllä me tästäkin selvitään" rauhoittelin häntä.
Hetken kuluttua hän rauhoittui vähän.
"Pystyisiks sä nyt kertoon mitä tapahtu?"
Y/n nyökytti.
"Olin kävelyllä ja kävin kaupassa hakeen leipää ja sellasta. Sit ku olin kävelemäs takas studiolle nii kävelin yhen bussipysäkin ohi mikä oli täynnä jotain miehiä jotka oli ihan umpikännissä. Sit yks niistä lähti seuraamaan mua ja se ei ollukkaan niin kännissä mitä sen frendit oli ja sit se lähti repimään mua sen mukaansa ja en ollu tarpeeks vahva et olisin päässy irti sen otteesta ja sit se heitti mut jonku valkosen pakettiauton takaosaan ja lähti ajaan jonnekki toiselle puolelle Oulua ja sit yhessä vaiheessa mä nään sun auton ja sut sieltä auton takaikkunasta ja yritin heiluttaa sulle mut et huomannu ja tajusin et se oli ihan turhaa. Sit se auto käänty jollekki metsätielle ja sit se ajo hetken sitä ja sit siel jossain metsän keskellä se pysähty ja avas sen takaoven ja yritin juosta sen ohi mut se löi mua ja menin tajuttomaks.
Sit kuulemma päivän päästä mä heräsin jostain huoneesta tuoliin köytettynä ja sit se mies kysy et mist se löytää teidät mut en suostunu kertoon ja sit se viilsi mun ranteet auki ja niskaanki yhen viillon" Y/n selitti ja näytti ranteitaan.
"En suostunu vieläkään kertoon ja sit se lähti ja lukitti sen oven ja sit mä näin et se oli jättäny sen veitsen siihen lattialle ja otin sen ja leikkasin sillä ne köydet ja sit tiirikoin sen lukon hiuspinnillä ja se mies oli ollu tulossa sinne ja juoksin just ja just sen ohi jonku 2 kilsaa sinne mettään ja sit muistin et mul oli mun älykello kädes ja katoin siitä sit karttaa ja juoksin tänne"
Y/n kertoi.
Olin järkyttynyt. Miten hän edes oli jaksanut juosta tänne asti toiselta puolelta Oulua?!
"Miten sä jaksoit juosta tänne asti toiselta puolelta Oulua??" Kysyin.
"En mä tiiä" Y/n sanoi.
"Haluuks jotain juotavaa? Tai siteitä sun haavoihin?" Kysyin.
"Vaikka molempia" Y/n sanoi ja menin hakemaan hänelle lasin vettä ja siteitä.

Hellouu! Sain taas uuden osan tehtyä xD
Mulla ei oikeen oo mitään ajatusta mitä seuraavassa osassa vois tapahtua, että ideoita saa antaa :D

Love of mine || Joonas Porko x readerМесто, где живут истории. Откройте их для себя