Love of mine || Joonas Porko x reader

luku 18: Kyyneliä

Y/n pov:
"...Porko" miltei kuiskasin. Minusta ei vain lähtenyt enempää ääntä.
Olin nähnyt sen saman miehen, joka kidnappasi minut hakkaavan Porkoa.
Nyt ainakin tiesin, mistä pakettiauto oli tuttu. Niko oli jo ryntäämässä sisälle, mutta Joel esti häntä.
"Jos me mennään sisälle niin et se kuulee tai näkee, nii se ihan varmasi hakkaa meiätki" Joel sanoi.
Emme kuitenkaan voineet vain tuijottaa ikkunasta. Hetken miettimisen jälkeen päätimme soittaa poliisit. Katsoin kartasta paikan osoitteen ja soitin.

"Ne on tulossa", sanoin puhelun jälkeen.
Toivoin, että he tulisivat mahdollisimman nopeasti. En kestänyt katsella, kun Porkoa hakattiin, enkä voinut tehdä asialle juuri mitään.
Hetken odottamisen jälkeen poliisit kaartoivat pihaan. Onneksi he ymmärsivät olla laittamatta sireenejä päälle, ettei se herättäisi hakkaajan huomiota.
He menivät sisälle ja hetken kuluttua tulivat ulos miehen kanssa.
"Kannattais varmaan tolle sisällä olevalle soittaa ambulanssi, aika huonossa kunnossa näytti olevan" toinen poliiseista sanoi.
Juoksin sisälle katsomaan Porkoa, ja soitin samalla ambulanssia. Hänen nenänsä vuoti verta, naama ja kädet aivan ruhjeilla, paita aivan veressä eikä hän näyttänyt olevan tajuissaan.
Kyynel vierähti poskelleni.
Hetken kuluttua ensihoitajat olivat hakeneet Porkon sisältä ja he olivat lähdössä.
"Mennääks meki sinne sairaalaan?" kysyin Joelilta ja Nikolta.
"Kai meidän olis hyvä mennä" Niko sanoi.
Hyppäsimme autoon ja lähdimme ambulanssin perässä kohti sairaalaa.

Pääsimme sairaalalle ja menimme heti kysymään ensimmäiseltä vastaantulevalta hoitajalta, pääsisikö Porkoa katsomaan.
"Kannattaisi varmaan odottaa hetki, ennen kuin häntä menee katsomaan, että lääkärimme saavat tutkittua hänen vammansa" hoitaja sanoi.
Menimme odotushuoneen penkeille istumaan. Niko ja Joel olivat puhelimillaan, ja yritin minäkin katsoa Tiktokia, muttei siitä tullut oikein mitään. Ainut asia, mitä pystyin ajattelemaan, oli Porko.

Yhtäkkiä puhelimeni soi. Tuntematon numero. Epäröin hetken, mutta päätin vastata.
Se oli poliisi. He olivat tutkineet miehen taustoja, ja hän oli kuulemma ollut etsinnöissä jo pitkään, ja häntä on syytetty monista kidnappauksista, pahoinpitelyistä ja jopa raiskauksista. Järkytyin hieman, kun kuulin tuon. Mietin, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua silloin, kun hän kidnappasi minut, jos en olisi päässyt pakoon.
"Joonasta pääsisi nyt katsomaan" lääkäri tuli sanomaan meille. "Hän on aika huonossa kunnossa, eikä hän ole vielä tajuissaan, mutta uskoisimme että hän toipuu."

Melkein juoksin Joonaksen huoneeseen. Istuin sängyn viereiselle penkille. Joonaksen nenäverenvuoto oli jo tyrehtynyt, mutta oli hän silti aika karua katseltavaa. Katseeni siirtyi hänen haavoja täynnä olevista kasvoistaan hänen kaulaansa, jossa oli lievät punaiset jäljet. Mies oli ilmeisesti kuristanut häntä. Kyyneleet alkoivat kirvelemään silmiäni. Otin hänen kädestään kiinni. Hänen päällänsä olleen valkoisen kauluspaidan kaksi ylintä nappia olivat auki, ja niistä näki hänen rintaansa. Siinä oli valtava mustelma. Avasin kolmannenkin napin, ja näin sidettä hänen vatsansa ja rintansa ympärillä. Siteessä oli verta. Kyyneleet ottivat vallan. Niko ja Joel tulivat huoneeseen. He istuivat viereeni ja Niko laittoi hänen kätensä olkapäälleni.