Love of mine || Joonas Porko x reader

luku 9: työuutiset

Y/n pov:
Uutisia lukuun ottamatta aamumme meni hyvin. Makasimme sängyssä pitkään halaillen. Päätin olla välittämättä uutisista, ja keskittyä omaan elämääni. Kukaan ei voisi erottaa minua Porkosta. Rakastin häntä aivan liikaa.
"Mennääks baariin tänää?" Joonas kysyi kun hän oli tekemässä meille aamupalaa.
"Juu, vaik" vastasin. Joonas teki meille jääkahvit ja leivät ja istuimme sohvalle syömään ja katsomaan leffoja. Yhdessä vaiheessa minua rupesi väsyttämään, joten laitoin pääni Porkon olkapäälle.
"Koitas ny pysyä hereillä, jos meinaat tänään viel sinne juomaan lähtee", Porko naurahti.
Pian lähdimme ajamaan baarille. Kun menimme sisälle, minun piti käydä vessassa.
"Hei, voiks sä pitää mun puhelinta hetken, mä käyn nopee vessassa", kysyin Porkolta.
"Juu, totta kai" hän vastasi.

Joonas pov:
Pääsimme baarille ja Y/n meni vessaan. Hän antoi puhelimensa siksi aikaa minulle. Yhtäkkiä tunnen, kun se alkaa värisemään kädessäni. Joku soitti. Katsoin kuka se oli.
"Voi vittu, se on sen pomo, mitä mä nyt teen?!" Ajattelin hätääntyneenä. Päätin antaa puhelimen soida siihen asti, että Y/n:än pomo lopettaisi puhelun. Pian sen jälkeen Y/n tuli vessasta.
"Mikä sul on? Näytät kauheen huolestuneelta", Y/n kysyi.
"No, tota, sun pomos soitti sulle", sanoin.
"Vastasiks sä?" Y/n kysyi hieman pelokkaan näköisenä.
"En" vastasin.
"Se on laittanu mulle viestin", Y/n sanoi, kun ojensin hänen puhelimensa takaisin hänelle.
"Lue ääneen", pyysin.
"Mitä ihmettä, Y/n? Etkö muista mitä painotin sulle siellä haastattelussa? Tässä. Työssä. Ei. Ole. Kyse. Sielunkumppanin. Etsimisestä. Vaan. Siitä. Että. Artistit. Jotka. Tarvitsevat. Managerin. Saavat. Sellaisen!!!
Odotin sinulta parempaa!" Y/n luki.
"Laittoks se mitään muuta?" Kysyin.
"Joo..." Y/n sanoi surullisen oloisesti.
"Mä sain potkut", Y/n sanoi ja romahti syliini. Se oli Y/n:älle kova pala. Saada nyt unelmatyöstä potkut. Tai no, kelle se ei olisi.
Yhtäkkiä tunsin hirveää syyllisyyttä asiasta.
"Anteeks Y/n, tää oli mun vika, mähän sua sinne treffeille menin kysyyn..." selitin.
"Ei, ei se ollu sun vika, se oli mun elämän ihanin päivä" Y/n nyyhkytti.
"Pitäskö meiän lähtee", kysyin.
"J-joo, mennää vaa" Y/n sopersi.
"Haluuks sä tulla meille vai mennä kotiin?"
"Ihan sama, kunhan saan olla sun vieressä" Y/n nyyhki.
"Mun ihana prinsessa", hymyilin.
Menimme meille ja istuimme suoraan sohvalle. Annoin Y/n:än itkeä olkapäätäni vasten pitkään. Yhdessä vaiheessa hän rauhoittui. Katsoin häntä. Hän nukkui. Hymyilin ja kannoin hänet sänkyyni.
Jäin makaamaan hänen viereensä ja unohduin katselemaan häntä. Hän oli niin kaunis.
"Mun oma prinsessa" kuiskasin hiljaa ja nukahdin itsekin.
Kun heräsin aamulla, Y/n ei ollut enää vieressäni. Katsoin kelloa. Se oli kymmenen. Kävelin silmiäni hieroen ulos makuuhuoneestani. Y/n istui sohvalla tietokoneensa kanssa.
"Kato, huomenta unikeko", Y/n sanoi.
"Huomenta, mitä sä teet?" Kysyin.
"Kattelen asuntoo täältä päin, ei mun oikein oo järkee enää asua niin kaukana, ku ei mulla oo sieltä päin töitäkää enää", Y/n sanoi.
"Nii, tai sit voisit vaan muuttaa tänne", sanoin hymyillen.
"Ai oikeesti", Y/n kysyi.
"Joojoo, ihan oikeesti", sanoin, ja istuin Y/n:än viereen sohvalle.