Love of mine || Joonas Porko x reader

luku 11: Bändi ja muutto

Y/n pov:
Olimme studiolla aika pitkään. Pojat häsläsivät yhtä paljon kuin ennenkin, ja minä nauroin heidän typerille jutuilleen.
"Y/n hei, osaaks sä soittaa jotai muita biisejä?" Olli kysyi.
"No aika monta, minkälaista kiinnostais kuulla?" Kysyin virnuillen.
"Osaatsä jotain meiän biisiä?" Joel kysyi.
"Joo" sanoin ja mietin hetken mitä soittaisin. Päädyin valitsemaan Love of mine:n. Pojat eivät enää olleet niin häkeltyneitä soittotaidoistani, mutta silti osa heistä hymyili ja osalla oli suu auki.
Hymyilin heidän ilmeilleen.
Päivä studiolla sujui nopeasti ja ilta teki tuloaan, joten minä ja Joonas päätimme lähteä Porkon luo. Katsoimme taas leffan, ja kävimme nukkumaan. Seuraavana aamuna Porko vei minut kotiini pakkaamaan. En ollutkaan käynyt siellä pitkään aikaan. Olin pakkaamassa tavaroitani olohuoneestani, kun puhelimeni värähtää farkkujeni takataskussa.
"Henkilö Nikoliina lisäsi sinut ryhmään *Blind Channel*!"
Olin hämmentynyt.
                        Blind Channel
Minä: Häh??
Nikoliina: Yllätys!!
Minä: En tajuu, enhän oo ees bändissä?
Joeliina: Nyt oot :D
Minä: Lol hauska läppä😂
Joonastiina: Eipäs ookkaan mikään läppä tällä kertaa :))
Minä: 😦😦
Minä: Oikeest?
Olliina: Joojoo, oikeest :D
Aleksiina: Tervetuloa apinalaumaamme :D
   Olin aivan shokissa. Olin bändissä?!? Oikeasti?!? En kyennyt tekemään mitään muuta, kuin tuijottamaan viestejä.
Se oli ollut pitkäaikainen toteutumaton unelmani. Tai niin olin luullut.
Istuin sohvalle hetkeksi sulattelemaan juuri tapahtunutta.
En vieläkään osannut sisäistää ajatusta, että olin nyt osa bändiä. Että pääsisin nyt keikoille soittamaan poikien kanssa.
Että minunkin kuuluisi olla studiolla melkein joka päivä. Että minullakin tulisi (ehkä) olemaan faneja. Se oli aivan mahtava ajatus.
Teippasin viimeisen pahvilaatikon kiinni ja aloin kantamaan laatikoita autolleni. Sain kaikki tavarani juuri ja juuri mahtumaan autooni ja lähdin ajamaan kohti uutta kotiani. Ja nyt kun olin bändissä, oli hyvä että muutin Porkon luo. Silloin minulla ei olisi niin pitkä matka studiolle.
Kuuntelin matkalla Blind Channelia ja huutolauloin biisien mukana.
Ohikulkijat varmaan ihmettelivät, että mikäköhän ongelma tuollakin on.
Matka sujui yllättävän nopeasti.
Pääsin Porkon luo ja soitin ovikelloa.
"Moro, tuuks auttaa näiden laatikoidenkaa?" Kysyin kun hän avasi oven.
"Joo, totta kai" Porko vastasi hymyillen ja laittoi kengät jalkaan.
Saimme viimeisenkin laatikon tuotua sisälle ja sitten oli aika purkaa tavarat.
Minä otin vessa- ja hygieniatarvikelaatikon ja menin vessaan purkamaan sitä.
Porko ryhtyi taistelemaan olohuoneeseen kuuluvien tavaroiden kanssa.
   Sain kaiken paikoilleen ja lähdin olohuoneeseen katsomaan, miten Porko pärjäilee. Hän pärjäsi oikein hyvin. Hän todella osaa sisustaa.
"Wow, sä kyl osaat sisustaa" sanoin.
"Kiitti" Porko sanoi hymyillen.
"Pitääks sun mennä studiolle tänää?" kysyin.
"Tarkotat kai meidän, sähän oot osa bändiä nyt" Porko muistutti.
"Ja juu, Niko sano et kolmeks pitäis mennä".
"Ok" sanoin ja otin makuuhuoneeseen kuuluvien tavaroiden laatikon.
Suuntasin makuuhuoneeseen ja avasin laatikon. Kun sain kaikki tavarat purettua, kello oli varttia vaille kolme. Kävelin keittiöön, jossa Porko hääräsi haarukouden ja veisten kanssa.
"Meiän kandeis varmaa lähtee et keritään", sanoin.
"Nii tarvis. Mennää" Porko sanoi, kun hän sai viimeisen veitsen paikoilleen.
  Lähdimme studiolle, tällä kertaa kävellen, koska oli hyvin kaunis ilma.