EI RAKASTUTA NÄIN

Jostain syystä silti lähdit.

Jostain syystä en enää edes muista, miksi koskaan olit täällä.

Luulen, että vanhempamme tunsivat, tai ehkä olimme samassa esikoulussa. Ehkä kaverini olivat veljesi luokalla, tai ehkä kävin isäsi vastaanotolla jalkani murruttua. Tai ehkä tulit vastaan koiraa ulkoiluttaessa, tai ehkä äitisi oli alakouluni psykologi. Ehkä tiesit entiset naapurini, ne joiden kanssa hypittiin trampoliinilla ja juostiin leikkipuiston sorakentällä, mutta jotka nyt asuvat sinun lähelläsi. Ehkä kävimme joskus samalla tanssitunnilla tai juttelimme siinä uima-altaassa, jossa oli vesiluikumäki. Ehkä vanhan luokkalaiseni samanniminen serkku olit tosiaan sinä.

Jostain syystä minua ei edes haittaa, etten muista.

Silti vastaisin milloin vaan, jos soittaisit, koska et koskaan laittanut viestiä. Toisaalta vastaisin viestiinkin, ja snäppiin ja sähköpostiin ja skype-puheluun ja pullopostiin ja hitto, vaikka pistekirjoitettuun kyyhkyn välittämään ja Ruotsin kunkinkaan sinetillä suljettuun kirjeeseen, jos sinä sellaisen lähettäisit.

Jostain syystä silti vastaisin.