Luen yhden tekstini eiliseltä, toisen toissapäivältä. Yksi sanoo, että sinun ajattelemisesi on oletusasetus, ja toinen sanoo, että kaikki ei enää johdu sinusta, enkä tiedä, että kumpaa minua minun kuuluisi uskoa.
Joo, olen lomalla, ja silti ajattelen asioita yötä päivää. Välillä sinua, ja välillä sitä, etten ajattele sinua enää. Ja välillä minut juoksee kiinni kysymys siitä, että mikä kaikki tähän on johtanut. Et se sinä ainakaan ollut, joka minuun näin paljon vaikutti, ethän?
Illalla nukkumaan mennessä päässä keinuu ja mietin, että johtuuko se aiemmin viikosta Venetsiassa ajetuista vesibusseista vai siitä, että olen vuosikausia juossut vastauksien perässä nestehukkaan asti.
ESTÁS LEYENDO
EI RAKASTUTA NÄIN
PoesíaEli tyhmiä jääkalikkatekstejä meistä, rehellisyysminuutteja ja pähkinänkuoria, raakileita rakkausrunoja ja sydänsuruihin loppuvia Meksikonmatkoja. Niitä aikoja, kun sinä olit vielä kuvioissa, mutta ei oikeastaan muuta. "Kai sitä voisi joskus myöntää...
