People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

mäkin rakastan sua

Olli
Kuulen jotain ryminää keittiöstä. Menen katsomaan mitä siellä tapahtuu, ja nään Aleksin hieman sekaisen näköisenä istumassa keittiön tuolilla. Kävelen hänen viereen. Katson Aleksia. Hänen pupillinsa ovat todella isot. Mitä hittoo se on vetäny?! Laitan käteni hänen olkapäälleen. Hän katsoo kättäni, jonka jälkeen taas minua. Sitten hänen luomensa painuvat kiinni ja hänen päänsä retkahtaa nojaamaan tuolin selkänojaan. Yritän kutsua Aleksia hänen nimellään, muttei tuo herää. Kannan hänet sängylleen nukkumaan. Ei kai se vaan oo ottanu niitä pillereitä mitä mun taskussa oli? Kävelen takkini luokse, ja yritän etsiä pussia taskustani. Ei vittu! Ei se oo täällä. Noh ei kai siinä muu nyt auta kun mennä nukkumaan ja kysyä aamulla. Tai no en kyllä tiiä onko minun nyt järkevää nukkua, jos Aleksi on vetänyt niitä pillereitä. Vahdin ettei hän tee mitään peruuttamatonta. Istuudun sohvalle ja katson vain puhelintani.
-
Aleksi
Herään huonoon oloon ja kävelen vaivalloisesti vessaan. Mitä eilen oikeen tapahtu? En mä kyllä mitään juonu.
-
"Otitko sä ne pillerit mun taskusta?" Olli kysyy vakavana minulta. Yritän muistella ja sitten muistan jotain. Laitoin jonkun jutun-en muista minkä -vessan kaappiin. Tongin kaappia ja löydän sieltä pienen pussin, jossa on 4 valkoista pilleriä. Annan sen Ollille ja liu'un seinää pitkin lattialle istumaan. Miks mä otin ne Ollilta? Hieron käsilläni kasvojani. "Aleksi hei, miks sä otit nää multa?" Olli kysyy tullen kyykkyyn eteeni. Hän ottaa käsistäni kiinni, ja pitää niistä hennosti kiinni. "en mä tiedä. M-mä-mä en tiedä" katson Ollia silmiin ja kyyneleet tekevät tuloaan silmiini. Olli katsoo minua huolissaan ja pistää toisen kätensä poskelleni. Olli yrittää rauhoitella minua, ja siinä hän onnistuukin. Ainakin jotenkin. Halaan Ollia ja pyydän häneltä anteeksi teoistani. "ei se mitään. Mut älä enää ikinä käytä huumeita. Mä en haluu, että säkin jäät niihin koukkuun" Olli sanoo. "Joo, en mäkään niihin haluu koukkuun jäädä" sanon. "Mut haluisitsä nyt kertoo miks sä haluut jättää Joonaksen?" Olli kysyy varovasti. Nyökkään. "no siis ku en mä ees tiedä. Kai se on vaan se ku se mun ja Joonaksen juttu ei vaan toimi..." Kerron. Olli halaa minua. "mä oon pahoillani" hän sanoo. "Ja mä muutan kohta" lisään.
-
Muutto päivänä
Olin pari päivää sitten jättänyt Joonaksen. Olo on tyhjä mutta helpottunut. Nyt ei tarvitsisi enää miettiä toimiiko tämä vai ei. Ja no kyllähän minä tiedän ettei tämä edes kestänyt kauan, tämä suhde. Sovin Joonaksen kanssa, että pysyisimme kavereina kuitenkin. En kyllä tiedä mitä siitäkään tulee.
-
"Se oli viimeinen laatikko" Olli toteaa, laittaessaan muuttolaatikon mustan kiani takakonttiin. Olli oli siis tullut auttamaan minua muutossa. Hän lupasi myös tulla auttamaan niiden kantamisessa uuteen kämppään. Nyt pitäisi vain mennä vielä sinne 4h autolla.

Hyppäsin autoon ajajan paikalle ja Olli taas pelkääjän paikalle. Aloin ajamaan kohti Joonaksen taloa. Pysäköin auton Joonaksen pihassa ja avasin oven. "miks me tänne tultiin?" Olli ihmetteli. "mä käyn vielä hyvästelemässä sen" vastaan. Olli nyökkää ja jatkaa taas puhelimen katsomista. Laitan auton oven kiinni ja sanon itselleni "nyt sitten mentiin".
-
Koputan oveen jossa lukee 'Porko'. Joonas tulee avaamaan oven ja katsoo minua ihmetellen. "mitä sä täällä?" Hän kysyy. "tulin hyvästelemään" kerron. Ennen kuin Joonas kerkeää vastata mitään suutelen tuota ja laitan oven kiinni. Painan hänet seinää vasten edelleen suudellen.
-
Olli
Mikä hitto Aleksilla kestää? Se on ollu siellä jo 15min. Ehkä se tulee kohta.

Aleksi
"Anteeks kaikesta mitä oon tehny ja sanonu, mut mä vaan sanon sen että mä rakastan sua." Sanon Joonakselle vetäen housujani jalkaan. "mä annan anteeks, ja mäkin rakastan sua. Mutta nyt meidän tarina kai kuitenkin sitten päättyy" Joonas sanoo.
-