People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

sä et vaan nää sitä

Olli
On kulunut 5 päivää siitä, kun Joonas ja Niko kävivät katsomassa minua täällä sairaalassa. Tänään minut siirrettäisiin suljetulle osastolle. Jätkät lupasivat ennen sitä tulla käymään.
-
Säpsähdin hereille, kun joku tökkäsi minua selkääni. Katson taakseni. Jätkät ovat siellä. Näen myös Aleksin ihan vieressäni. Hän taisi olla se joka minua tökkäsi.
"Aleksi" Laitan käteni sängyn reunalle. Aleksi ottaa siitä kiinni.
Anteeks Olli. Tuo pahoittelee. Katson häntä surullisesti.
"Ei se ollu sun syy" kuiskaan Aleksille.
"Olli" Joonas sanoo saaden huomioni nyt häneen. "ei Aleksi ole täällä"
"Onhan. Sä et vaan nää sitä" väitän vastaan. Joonas katsoo hoitajaani.
"Olli. Nyt on aika ottaa lääkkeet" tuo sanoo antaen kupin minulle. Kupissa on 5 erilaista pilleriä. Käännän hoitajalle selkäni, enkä ota kuppia.
"Olli sun täytyy syödä sun lääkkeet" tuo sanoo.
"En vitussa syö noita saatanan pillereitä! Mä en luovu Aleksista noin vaan!" Huudan hoitajalle. Jätkät katsovat minua hieman pelokkaina.
"Sinun täytyy syödä lääkkeesi. Olet vaaraksi itsellesi ja muille, jos et niitä syö" lääkäri kertoo.
"Enkä ole!" Huudan.
Lääkäri puhuu jotain hiljaa puhelimeensa.
Hetken päästä paikalle saapuu 3 muuta hoitajaa. Yksi niistä häätää jätkät huoneestani. Kolme muuta yrittävät saada minua rauhoittumaan ja pysymään paikallaan. Minä vain rimpuilen vastaan ja huudan. En halua olla vankina täällä. Pian he saavat kuitenkin minut pysymään paikallaan. Huudan silti, vaikken pääsekään pakoon.
-
Minut tuotiin juuri sisään osaston ovista. Ekana vastassa nään yhden hoitajista täällä.
"Heippa Olli. Minä olen Liisa" tuo tervehtii.
"Mä en halua tänne!" Huudan ja yritän rimpuilla pois hoitajien otteesta. He eivät päästäneet minua pois.
-
Hoitajat toivat minut juuri pieneen huoneeseen missä on 2 sänkyä, yöpöydät, työpöytä ja vähän tekemistä kuten pelejä. On tämäkin vaan yhtä vitun peliä. Menen makaamaan sängylle. Katson kattoa. Siinä on valkoinen maali peittämässä sen sisintä. Niin kaikilla aina on. He esittävät hyvää, mutta sisimmässä kaikki on kulunut. Vasta kun sen hyvän repii pois, näkee kaiken sen paskan mitä on meneillään. Ei kukaan ikinä muuten sitä näe. Ihmisten on aina vain pakko saada kaikki kerralta irti. Kaikki hyvä pitää repiä pois.
-
Time skip 2 tuntia
Olen nyt kahden tunnin aikana vain katsonut kattoa sängylläni maaten.

Hoitaja koputtaa oveeni.
"Olli. Lääkkeitten aika" Liisa ilmoittaa.
"Entä jos en ota?" Vittuilen tuolle. Vaikka eihän hän ole edes tehnyt mitään minulle.
"Sit sulle kutsutaan tänne erikoishoitaja joka ei päästä sua silmistään srkunnikskaan" Liisa kertoo.
"Okei okei tulen" nousen ylös ja kävelen Liisan perässä paikkaan mistä lääkkeet haetaan. Paikan päällä minua alkaa oikeasti jo ahdistaa. Vittu! En minä kestä tätä. Eikä täältä pääse uloskaan. Juoksen takaisin huoneeseeni. Menen siellä lattialla sikiö asentoon ja huudan täysiä. Muutama hoitaja tulee luokseni. Tönin heidät pois, ja huudan haluavani olla yksin. Seurauksena käytöksestäni he veivät minut lepositeisiin. Joku hoitaja istuu vieressäni tuolilla. Minua ahdistaa. Olen käsistäni ja jaloistani kiinni, enkä pääse täältä pois. Huudan ja rimpuilen vain. Eikä se toimi. Olen jo ihan hengästynyt. Laitan silmäni kiinni, ja avaan hetken päästä. Säikähdän aluksi sillä näen Aleksin tuijottavan minua toiselta puolelta huonetta. Tuolla on yliluonnollisen leveä ja pelottava hymy huulillaan. Tuon silmät ovat täysin mustat. Katson tuota hetken järkyttyneenä, jonka jälkeen suljen silmäni hetkeksi. Kun avaan ne näen Aleksin. Ilman mitään yliluonnollista. Näen vain minun pikku Aleksini. Tuo kävelee luokseni.
Olli eiköhän se oo aika tuo kuiskaa rauhallisesti. Nyökkään. Suljen silmäni. Pidätän hengitystäni. Otan Aleksin kädestä kiinni. Tuo puristaa sitä hennosti.