People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

En mene sinne

Olli
On kulunut pari päivää itsemurha yrityksestäni. Olen joutunut olemaan nämä pari päivää vain tässä pikkuisessa sairaalahuoneessa. On ole edes päässyt ulos tai kahvioon. Ranteeni ovat aika huonossa kunnossa, jonka takia niissä on siteet. Jätkät ovat käyneet myös täällä, mutten ole oikeastaan puhunut heille mitään.

Hoitajan pitäis tulla taas pian tänne. Se aina käy tietyn väliajoin tarkistamassa vointiani ja vaihtamassa siteitä.
-
15min myöhemmin:
Hoitaja avaa oven ja tulee sisälle.

"Mikä olo?" Hän kysyy.
"Sattuu ranteisiin ja mietin myös milloin pääsen kotiin" selitän.
"Sä et pääse täältä suoraan kotiin? Sut viedään suljetulle osastolle ainakin 2 kuukaudeksi, ehkä jopa pidemmäksi aikaa." Hoitaja kertoo, säätäen samalla joidenkin lappujen kanssa.
"En mene sinne!" Huudan paniikissa, ja yritän päästä ylös sängystä. Ranteisiini sattuu aivan helvetisti. Hoitaja juoksee luokseni ja pistää minut takaisin makuulleen.
"Kyllä sä nyt vaan meet sinne. Sut siirretään sinne 5 päivän päästä, ja siihen asti täällä pitää koko ajan olla sun kanssa joku, koska selvästikin sä et pärjää yksin." Hoitaja sanoo. Hän avaa puhelimensa ja soittaa jollekin. Parin minuutin päästä sisään tulee toinen hoitaja. Hänen nimilapussaan lukee Kalle.
"Hei minä olen Kalle." Mies tervehtii minua tekopirteästi. Käännän vain selkäni hänelle. Kuulen kuinka se ensimmäinen hoitaja lähti.
-
Niko
Olen nyt kävelemässä Joonaksen kanssa sairaalaa kohti. R-kioskin kohdalla Joonas pysähtyy ja menee sinne sisään. Jäin odottamaan ulos. Joonas tulee hän avaa juuri ostettua askia. Hän alkaa polttaa vieressäni ja kysyy "haluutko säkin?"
"Okei" sanon. Joonas antaa askistaan yhden röökin minulle. Alan kaivamaan taskustani sytkäriäni. Löydän sen vihdoin. Sytkärissä on minusta ja Joonaksest kuva, kun pussaamme keikalla.
"Awww" Joonas sanoo katsoen sytkäriä. Punastun.
Sytytän röökini. Vedän savua keuhkoihini savua ja puhallan sen ulos. Kieltämättä kyllä nousee päähän, johtuen siitä etten ole polttanut moneen vuoteen. Joonas huomaa tämän ja ottaa minut kainaloonsa.
Poltamme siinä sitten röökit loppuun. Pysähdyn ja vetäydyn pois Joonaksen kainalosta. Käännyn selin häneen ja tumppaan röökin ranteeseeni. Sitten heitän sen maahan ja esitän, että tumppaan sen vasta siihen.
"Niko tuutsä?" Joonas kysyy minulta. Pikakävelen tuon luokse. Joonas ottaa kädestäni kiinni. Jatkamme kävelyä.
-
Pääsimme juuri sairaalan pihalle. Saavumme ovelle. Joonas kiirehtii avaamaan minulle oven. Punastun ja kävelen sisälle.

Juoksimme portaat kilpaa. Puolessa välissä, minua alkoi heikottaa ja en saanut kunnolla happea. Menen istumaan portaille. Joonas tulee pian viereeni istumaan. Hän laittaa kätensä selälleni.
"Mikä sulle tuli?" Blondi kysyy.
"Mä en tiiä... Saanks mä vaan hetken nyt hengitellä tässä?" Kysyn kyynelten vierähhtäessä poskelleni. Joonas pyyhkii sen kädellään pois.
"Tottakai sä saat"
-
Koputimme Ollin sairaalahuoneen oveen. Joku mies-oletettu-hoitaja avaa oven. Hän kysyy ensin Ollilta haluaako hän nähdä meitä. Olli sanoi että haluaa. Hoitaja päästää meidät sisälle huoneeseen. Menemme istumaan tuolille Ollin sängyn viereen. Olli tarraa ranteeseeni tiukasti huomatessaan minut.
"Mut viedään suljetulle" tuo itkee hysteerisesti. "ne syöttää mulle siellä lääkkeitä, etten mä nää tai kuule enää Aleksia. Mä haluan Aleksin luokse"
Katson Joonasta. Hänellä on huolestunut ilme kasvoillaan. 
"Kauanko sun pitää siellä olla?" Kysyn pojalta.
"Ainakin 2 kuukautta, ehkä jopa pidempäänkin" Olli vastaa.
"Se 2 kuukautta tulee varmasti menemään ihan hyvin, ja me tullaan tottakai jätkien kanssa moikkaamaan sua sinne" yritän lohduttaa Ollia.
"Mistä sä tiiät?" Tuo kysyy ihmeissään.
"Mulla on omaa kokemusta" kerron.
Olli katsoo minua ihmeissään. Käärin hihani niin, että ranteeni näkyy. Siinä näkyy edelleen arpia siltä ajalta, kun teininä viiltelin. Joonas käänsi pääni niin, että näki kasvoni.
"Voi sua" Joonas vetäisee minut isoon haliin.
-