People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

pannaan metsässä aineissa

Okei ensinnäkin kiitos kaikki jotka on lukenu näitä, ja siis sorry tästä alkaa niinku nyt sellanen AleksixOlli tarina-tai siis on sama tarina mut shipataan eri ihmisiä-. Ja nyt jatketaan sit sitä tarinaa.

Aleksi
Tulin taas moikkaamaan jätkiä Helsinkiin. Tai no siis jään tänne oikeastaan asumaankin hetkeksi Ollin luokse.
-
Kello on jo yhdeksän illalla, joten lähdimme Ollin kanssa kohti tämän asuntoa. Meidän täytyy kävellä tuonne, koska Ollilla ei ole autoa.

-
Olli kaivaa taskustaan avaimet ja avaa oven. Kävelen sisään ja heitän kengät pois jalasta. Laitan ne nätisti vierekkäin lattialle ja takin naulakkoon.

Time skip aamuun
Eilen meidän välillä ei tapahtunut oikeestaan mitään ihmeellistä. Mä vaan katoin sen kainalossa leffaa ja siinä se. En kehdannut nyt alkaa vuoden jälkeen heti mitään enempää mennä tekemään, enkä tiedä tulenko nyt edes ollenkaan tekemään mitään kenenkään bändin jäsenen kanssa.
-
Käveltiin Ollin kanssa kauppaan, huomattuamme ettei Ollin jääkaapissa ollut muuta kuin valot (joo tiedän, tosi hauskaa). Kaupasta ostettiin vain ihan perus juttuja. Kassalla Olli oli maksamassa ostoksia, mutta hänen korttinsa ei toiminut.

"Anna mä autan" sanon ja kaivan oman korttini lompakostani. Maksan ostokset ja hymyilen Ollille.

"Mä maksan sulle sit ku saan rahaa" tuo lupaa. Vitut hän mitään minulle maksa.

Nauran hieman ja sanon:"no et kyllä maksa piste." Olli yritti vielä suostutella minulle, että hän maksaisi mutten suostunut.

Pakattiin siinä ostokset samalla, jonka jälkeen kävelimme ulos. Huomasin että Olli oli ottanut kaksi painavaa kassia ja antanut minulle vain yhden kevyen. Otin toisen kassin Ollin kädestä.

"Aleksi ei" Olli komentaa minua leikkisästi ja yrittää ottaa kassin takaisin. Nauran vain enkä anna kassia hänelle.

Loppujen lopuksi Olli ei saanut kassia takaisin ja minä sain kantaa sen.

Kävelimme Ollin kanssa, höpöttäen kaikkea maan ja taivaan väliltä, takaisin hänen asunnolleen.
-
"Olliiiii" huudan tuolle olohuoneesta.

"Aleksiii?" Tuo kysyy, samalla tullen myös olohuoneeseen.

"Onks se liian homoo jos mä teen itelleni eyelinerit?" Kysyn eyeliner puteli kädessäni.

"Ei ole" pörröpää vastaa naurahtaen.

"Haluutko säkin?" Kysyn tuolta. Poika suostuu ja tulee viereeni sohvalle.

Olli halusi tehdä minulle eyelinerit, ja suostuin, tottakai. Tuo istui syliini ja alkoi tekemään niitä minulle. Voi vittu Aleksi nyt keskity! Sulla ei tarvii alkaa seisomaan heti kun Olli on sun sylissä. No vittu meni jo! Olli katsoo minua ja hymyilee leveästi.

"Voitko yrittää vaan ignoorata sen?" Kysyn tuolta punastuen.

"Enpä tiiä" tuo sanoo naurahtaen.

Sitten seurasi pitkä kiusallinen katsekontakti, joka kesti ainakin kolme ikuisuutta. Sitten minulle tuli vain joku päähän pisto ja suutelin Ollia. Tuo vastasi suudelmaan. Se kuitenkin pysyi vain suudelmana joka päättyikin joskus. Katsoin Ollia. Tuo hymyili. Hymyilin takaisin.

Sitten hän jatkoi vain eyelinerieni tekemistä niin kuin mitään ei olisi juuri tapahtunut.
-
Sain juuri tehtyä loppuun Ollin eyelinerit. Päätimme että laittaisimme meistä kuvan minun ig stooriini. Otimme kuvan, ja laitoin sen sinne.
-
Hetken päästä puhelimeni kilahti joku oli laittanut minulle ig direen viestin. Se oli joltain Samuelilta. Se oli yksityinen tili joten en nähnyt miltä hän näytti(en siis seuraa häntä, eli en nää hänen kuviaan). Hän oli näköjään kommentoinut stooriani, sitä kuvaa minkä otin Ollin kanssa. Hän oli laittanut saatanan homot. Hän oli näköjään eri mieltä kun Olli. Menin katsomaan tarkemmin vielä hänen käyttäjäänsä. Nimen kohdalla lukee Samuel Hokka. Wait Hokka. Onks se vittu jotain sukua Joelille?!

Kysyin Ollilta asiasta. Tuo kertoi että Samuel on Joelin isoveli, ja että sille ei kannata vittuilla, nimittäin se on tappanu parikin tyyppiä koska ne vittuili sille. No vittu.

"Mä meen käymään Nikon luona kahvilla" huikkasin Ollille ja lähdin ulos. Vaikka en edes sinne ole menossa. Tuntui pahalta valehdella Ollille. No mutta en voinut nyt muutakaan.

Kävelin suoraan yhdelle kalliolle mihin aina menen kun minulla on paska olo. Istuin sen reunalle ja katsoin alas. Veteen oli matkaa ainakin 10 metriä. Tuuli kulkee kasvojani pitkin. Näen taivaalla lentävät linnut ja vedessä uivat joutsenet perheineen. Kaikki on niin kaunista. Aurinko paistaa taivaalla. Voisin vaikka hypätä tästä alas. Sitten muistin yhden asian. Olin ostanut joku aika sitten yhdeltä diileriltä huumeita, ja minulla oli niitä vielä vähän jäljellä. Kaivoin taskustani ne. Otin pussista kaksi pilleriä. Nielaisin ne, ja vain nautin siitä sekavuudesta. Menin makaamaan maahan(silleen että minun jalkani roikkuivat laidan yli ja muuten olin maassa makaamassa). Katsoin tähtiä. Niin kauniita. Sitten kuulen kuinka biisi feel nothing alkaa soimaan. Se on siis soittoääneni. Katson kuka minulle soittaa. En kuitenkaan saa selvää tekstistä, joten päätän vain vastata. Laitoin puhelimen korvalle ja kysyin kuka soittaa. Soittaja kertoo että hän on Olli.

'mikä ihme sulla kestää siellä Nikon luona? Kello on jo 1 yöllä' Olli ihmettelee.
"Ai onks se jo niin paljon?" Kysyn.
'on. Mut Allu toi sun puhuminen kuulostaa kyllä nyt vähän sekalaiselta, niin voitko nyt rehellisesti kertoo mitä sä tällä kertaa oot vetäny?' Olli kysyy huolestuneen kuuloisena. 'ja ootko sä nyt oikeesti siellä Nikon luona, koska mä oon aika varma ettei Niko antais sun vetää mitään kamaa?' hän jatkoi vielä.
"Mistä sä tiiät et mä oon vetäny jotain kamaa?" Kysyn. Enhän mä nyt näin helposti voi jäädä kiinni tästä.
'hei mä kyl tunnistan jos joku on vetäny jotain, mulla on kokemusta aikas paljon' tuo kertoo.
"No joojoo oon ehkä vähän vetäny, ja en ole Nikon luona" kerron nyt rehellisesti.
'no missäs sä sitten olet?' tuo kysyy.
"No mä oon tässä tällä yhellä kalliolla, kyl sä tiiät" kerron.
'mä tuun nyt hakemaan sut sieltä. Ja et tee mitään tyhmää ennen sitä" Olli sanoo aika tiukalla äänellä. Lopetan puhelun.
-
Minulle alkoi iskeä väsy Ollia odotellessa, joten päätin mennä vähän taaksepäin nojaamaan puuta vasten. Väsyttää. Laitan silmäni kiinni. Tunnen kuinka alan pikku hiljaa vaipua uneen. Siihen tunteeseen kun kaikki mahdoton tuntuu mahdolliselta.
-
Olli
Hyppään autooni ja tungen avaimet avainkoloon(juu en tiedä). Ajan pihasta pois ja siitä sitten määränpäätä kohti. Minun on saatava Aleksi sieltä pois mahdollisimman nopeasti. Jos hän tipahtaa sieltä kalliolta hän... Ei Olli älä ajattele vielä noin pitkälle!
-
Saavuin vihdoin noin 100 metrin päähän kallion reunasta. Sammutan auton, ja lähden kävelemään kohti kallion reunaa.
-
Reunalla nään Aleksin nojaavan puuhun. Nukkuuko hän? Juoksen Aleksin luokse. Nostan tämän syliini, ja lähden kantamaan kohti autoa.

"Olliiiii" Aleksi sanoo 5-vuotiaan äänellä. Hän ottaa poskistani kiinni ja katsoo minua tarkkaan. "niin mikä sun nimi olikaan?"
"Olli. Ja sä sanoit sen just äsken" vastaan tuon kysymykseen.
"Ainiin. No mut hei Olli mennäänkö tonne metsään panemaan?" Pörröpää kysyy ihan pokkana silmät kiilluen.
"Mä en pysty panemaan metsässä ellen mä oo itekkin vetäny jotain" kerron tuolle naurahtaen. Hän kaivaa pussin taskustaan ja tarjoaa sen sisältöä minulle. Ei vittu Olli, sä oot taas tässä tilanteessa. Et oo hetkeen käyttäny huumeita jonka jälkeen sulle niitä tarjotaan, ja koska oot koukussa, sä luultavasti otat. Naurahdan vähän jonka jälkeen nappaan pussin tuon kädestä. Pistän Aleksin seisomaan omin jaloin maahan. Aleksin tuijottaessa, minä kaivoin pussista pari pilleriä, jotka sitten nielaisin.
-
Hetken päästä aine alkaa vaikuttaa ja olen jo ihan mukana tässä metsä pano jutussa. Aleksi löysi jonkun ison kiven ja meni sen päälle istumaan. Menin tuon päälle istumaan, ja siitä alkoikin sitten projekti pannaan metsässä aineissa.
-