People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

mä tuun tänään sun luokse

Olli
Olen taas jutellut Aleksille koko viikonlopun. Vaikka hän ei olekaan fyysisesti läsnä, tunnen hänet täällä. Hän myös puhuu minulle, jos esimerkiksi kysyn häneltä jotain.

"Aleksi, mä tuun tänään sun luokse" kerron Aleksille. Yhtäkkiä kuulen kolinaa keittiöstä. Oliko Aleksi mennyt sinne?

Kävelen keittiöön ja nään ison keittiö veitsen pöydällä. En ole tietääkseni jättänyt sitä siihen. Otan veitsen käteeni ja katselen sitä. Aika terävältä näyttää.
(TW viiltely/itsemurha yritys)
Menen keittiön lattialle istumaan. Käärin hupparini hihan ylös. Nyt sitä mennään. Ei hätää Aleksi mä tuun ihan pian. Viillän molemmat ranteeni auki. Tein viilloista aika syviä. Päässä alkoi jo hieman tuntua veren puute.
-
Joonas
Minä olen jo ihan helvetin huolissani Ollista. Hän ei ole tullut yhtiinkään treeneihin, eikä suostu puhumaan meille. En tiedä miksi, mutta minulla on nyt sellainen fiilis, että Olli tarvitsee apua. Nyt heti.
-
Juoksin juuri kilometrin täyttä Ollin luokse. Olen ihan puhki. Kaivan Ollin asunnon vara-avaimet taskustani, ja avaan alaoven. Juoksen rappuset ylös, ja avaan avaimilla hengästyneenä oven jossa lukee Matela. Huuhtelen Ollia ovelta, kuitenkin ilman vastausta. Nyt alan tosissani olemaan huolissani. Menen ensin katsomaan olohuoneesta ja makuuhuoneesta, muttei Olli ole siellä. Sen jälkeen suuntasin keittiöön, jossa näin jotain mitä en olisi halunnut nähdä. Olli makasi ranteet auki tajuttomana verilammikossa. Soitin heti hätänumeroon.
-
Olli
Avaan silmäni. Missä minä olen? Täällä on ihan helvetin kirkasta ja tuoksuu...hetkinen täällä tuoksuu Aleksilta. Katson ympärilleni ja näen Aleksin vieressäni. Hän silittää poskeani.

"Missä mä oon?" Kysyn tuolta ihmeissäni.
"Sua yritetään parhaillaan elvyttää sairaalassa" Aleksi kertoo.
"Eli mä onnistuin? Mä tuun kuolemaan nyt" kysyn.
"Et. Sut saadaan elvytettyä ja sä jatkat elämää siitä vielä. Sä saat terapiaa ja lääkkeitä ettet kuule tai näe mua" Aleksi kertoo hieman alakuloisena.
"Mitä vittua? S-siis...mut pakotetaan elämään...j-ja-ja mä en saa enää nähdä tai kuulla sua" aloin itkemään hysteerisesti.
"Älä itke rakas. Mä oon silti aina sun sydämessä ja sun kanssas, vaikket sä näkis tai kuulis mua." Aleksi lohduttaa ja halaa minua.
"Saanko mä vielä suudella sua ennen kun mä jatkan elämää?" Kysyn Aleksilta pyyhkien kyyneleitä poskiltani. Aleksi ottaa molemmin puolin päätäni kiinni, ja suutelee minua.

"Rakas nyt sua kaivataan jo maan päällä" Aleksi ilmoittaa. Katson häntä surullisena. Poika nostaa minut syliinsä ja lähtee kuljettamaan minua jonnekin, en tiedä minne sillä ainut mitä tiedän nyt on se etten välttämättä enää näe minun pikku vauvaani. Halaan Aleksia tiukasti. Hän tiukentaa otettaan minusta.

"Nyt on aika. Muuten ne lopettaa kohta sun elvyttämisen, enkä mä salli sitä" Aleksi sanoo, tönäisten minut takaisin kehooni. Näen Aleksin hymyilevän ja vilkuttavan minulle. Kyyneleet vierii poskilleni.
"Heippa rakas" sanon vielä Aleksille.
"Heippa" tuo sanoo.

"Pulssi löytyi" kuulen jonkun sanovan. Säpsähdän hieman, ja nään sitten pääni päällä kirkkaan lampun. Sitten tunnen pienin pistoksen. Sitten pimeni.
-
Niko
Olimme odottaneet jo varmaan 5 tuntia sairaalan penkeillä. Joonas nukahti äsken, ja pisti päänsä olkapäälleni. Joel ja Tommi juttelevat Aleksista ja Ollista. "miks Olli olis valmis kuolemaan Aleksin vuoks? Eiks ne vai ollukaan vaan kämppiksiä ja kavereita?" Tommi ihmettelee. Tuota olen kyllä itsekin miettinyt vähän. "no siisku ei ne ollu vaan kavereita. Niillä oli säätöö" Joel kertoo Tommille. "miks ne ei kertonu milloinkaan tosta?" Kysyn nyt puolestaan minä. "niillä oli ollu sillon vasta niin vähän aikaa säätöö" Joel kertoo.
"Aa..." Päädyn vastaamaan.
-