People are evil, you hide it or not | AleksixOlli

alkoholimyrkytys

Okei joo mä nyt kirjotin tota alkua kolmelta yöllä, ja sit aamulla, jonka jälkeen missäs muuallakaan, kun Upan hissan tunnilla:D
---
Olli
"On tää kyllä tosi kivaa keittää kahvia" vitsailen. Ja en nyt tiedä oliko tuo edes Aleksin mielestä hauskaa, mutta minusta se kyllä kinda on.
"Voi sua pikku höpönassua, et osaa ees kahvia keittää ilman, että ambulanssi pitää soittaa" tuo lässyttää.
Mutristan kasvojani ja leikin vihaista. "mä en enää puhu sulle" sanon yrittäen kuulostaa uhma ikäiseltä.
"Entäs jos saat pusun?" Pörröpää kysyy.
"No ehkä sillon" myönnyn.

Aleksi tulee istumaan viereeni sohvalle. Hän tulee ihan kiinni minuun, ja ottaa käsistäni hennosti kiinni. Hän luo katsekontaktin kanssani. Poika katsoo vuorotellen huulia ja silmiäni. Virnistän tuolle, samalla purren alahuultani. Allu pistää toisen kätensä poskelleni, ja silittää peukalollaan huuliani. Naurahdan hieman, ja otan sitten tuon leuasta kiinni. Menen niin lähelle Aleksia, että tunnen tuon hengityksen. Hän painaa huulensa omieni kanssa kiihkeään suudelmaan. Suudelma kestää monia kymmeniä sekunteja. Tunnen siinä hetkessä vain Aleksin. Muuta maailmaa ei ole. Hapen loppuessa lähellä puoltatoista minuuttia, Aleksi vetäytyy suudelmasta. Avaan silmäni ja nään tuon miehen alun suloisen hymyn. Vedän Aleksin vielä yhteen suudelmaan. Tuo oli jo hieman lyhyempi ja ei niin intohimoinen, mutta silti täynnä rakkautta. Vedän kasvoni pois suudelmasta, ja huulilleni leviää hymy.

Katson Aleksia ja sanon:"eiks sen pitäny olla vaan pusu?"
"Niinhän sen piti. Kiimakalle" pörröpää nauraa.
"Kato peiliin" nuarahdan, ja kaappaan Aleksin kainalooni.
-
Säpsähdän hereille, ja heti ensimmäisenä katson viereeni. Siinä nukkuu Aleksi ilman paitaa. Mulla ei oo mitään muistikuvia sen jälkeen, kun kaadoin illalla viinapullosta kurkkuuni läpinäkyvää nestettä. Sen jälkeen ei ole muistikuvia.
-
Kanadaan pannusta kahteen kuppiin kahvia, jonka jälkeen kaadan niihin sopivasti maitoa. Kannan ne pöytään, ja annan toisen juuri heränneelle Aleksille.

"Onks sul mitään muistikuvia eilisestä?" Kysyn hörpäten kahvia.
"Ainut minkä mä muistan on se et sä joit ihan vitusti, ja mä ees yritin hillitä vähän" tuo kertoo. Nyökkään.

Juomme siinä rauhassa aamukahvit. Aleksi kysyi minulta, mitä ne kaksi suudelmaa merkatsivat minulle. Kerroin etten ole muuten varma tunteistani, kun että olen kusessa Aleksiin.
"Haluisiksä jos niinku meillä ois jotain? Tai siis niinku vaan säätöö, tai mitä sä ikinä haluatkaan" Aleksi sössöttää. Voi toista. Eikö se nyt tajua, että tottakai minä haluan.
"Tottakai" vastaan enkä liiankin innokkaasti. Aleksi hymyilee minulle leveää hymyään, ja pistää kätensä pöydälle, sen merkiksi että pistäisin omanikin. Laitoin käteni pöydälle ja otin tuon pehmeästä kädestä hennosti kiinni.

Sitten sen hetken pilaa, se kun Aleksin puhelin alkaa soimaan. Soittoääni on tuttu. Hetkinen sehän on meidän biisi, feel nothing. Aleksi vastaa puhelimeen.

"Joo... Mmh... Okei... Joo me ollaan kohta siellä" Aleksi sanoi puhelimeen. Puhelu loppui. Aleksi vetäisi minut mukaansa eteiseen, ja alkoi kiskomaan kenkiä jalkaansa.

"Mihin meillä on näin kova kiire?" Kysyn ihmeissäni. Alan itsekin pukemaan ulkovaatteita.
"Joel oli eilen ollu ulkona...ja se oli juonu..." Aleksi kertoi kyynelten tullessa tuon silmistä.
"Niin? Oliko siellä käyny jotain?" Kysyn nyt jo itsekin hieman huolissani.
"Sille oli tullu alkoholimyrkytys" tuo kertoo, ja halaa minua tiukasti.
"Se saattaa kuolla..." Hän jatkaa. Kyynelet vierivät poskiani pitkin, ja halaan Aleksia vain tiukempaa.
"Missä se on nyt?" Kysyn tuolta.
"Sairaalassa" Aleksi vastaa. Nyökkään, vaikkei hän sitä näekään.
-
"Huone 176." Hoitaja kertoo, kysyttyämme Joelin huoneen numeroa.
"Saako sinne mennä jo?" Aleksi kysyy edelleen itkien.
"Joo, mutta hän on vielä unessa." Hoitaja kertoo. Nyökkäämme, ja lähdemme kohti Joelin huonetta.

Otan Aleksin kainalooni.
"Kiitos, kun oot mun kanssa." Tuo kiittää.
"Tottakai mä oon. Mä en ikinä jätä sua" lupasin.
"Mä rakastan sua" Aleksi sanoo hymyillen, kuulen sen hänen äänestään ja nään sivusilmällä.
"Mäkin sua" sanon itsekin, pussaten tuota hänen hiuksiinsa.
-
Avaan Joelin huoneen oven. Tuo nukkuu sängyllä rauhallisen näköisesti. Hänellä on sairaalan vaatteet päällä(joku t-paitamekko). Näen hänen ranteessaan pari aika tuoretta viiltoa. Onko joku tehnyt nuo hänelle, vai onko hän viillellyt? Katson Aleksia huolestuneena. Tuokin näyttää olevan huolissaan Hokasta.
-
Olemme olleet täällä Joelin huoneessa jo 2h. Hän alkoi äsken hieman mumisemaan ja availemaan silmiään.

"Mikä vointi?" Kysyn tuolta.
"Sattuu päähän ja sattuu ranteeseen" Joel kertoo. Hän katsoo rannettaan. Hänen ilmeensä on aika järkyttynyt.

Joel
Katson rannettani. Nään siinä vanhojen viiltely jälkieni, lisäksi myös uusia viiltoja. En muista olenko tehnyt ne itse, vai onko joku muu tehnyt minulle jotain. Käännän katseeni Olliin ja Aleksiin. Aleksi oli nähtävästi nukahtanut, ja nojaa nyt Ollin olkapäähän. Olli silittää tuon kättä, ja antaa hänelle pusun hiuksien sekaan. Onko nuilla kahdella jotain juttua meneillään? Yskäisen vähän saadakseni Ollin huomion. Tuo katsoo minua ihan punaisena.

"Voitko olla kertomatta kellekään?" Tuo anelee.
"No joojoo. Mut mitä teidän välillä on?" Kysyn kiinnostuneena.
"No siis...meillä on silleen niinku säätöö..." Olli myöntää katsoen lattiaan.
"Onnee bro. Vihdoin sullakin joku" onnittelen Ollia naurahtaen.
-