We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Olli X Aleksi|Viimeinen tanssi

Ollin POV:

Kaksi vuotta vanhempi veljeni Luka oli kosinut puoli vuotta sitten tyttöystäväänsä. Toisaalta käy sääliksi, mutta osaa Luka välillä ihan mukavakin olla. Minua hän on tosin koko lapsuuteni vain käyttänyt nyrkkeilysäkkinä. Joka tapauksessa sormusten pujottaminen sormiin oli johtanut tähän: He menivät naimisiin. Olen ylpeä veljestäni ja parit kyyneleetkin olin jo onnistunut vuodattamaan.

Tunteja oli kulunut jo sen verran, että oli viimeisen tanssin aika. Nyt oli kiire. Tiesin tasantarkkaan, kenet halusin kiikuttaa tanssilattialle.

Vihdoin löysin hänet. Tämä jutteli äitini kanssa. Miten viitsisin mennä keskeyttämään? Pakko se oli. Tanssi alkaisi ihan pian. "Ömm, äiti. Voinks mä jutella Aleksin kans?" Kysyn. "Joo, tottakai. Mä lähen ettimään sun isäs." Hän sanoo.

Aleksi nojailee valkoisen takan kulmaan hymyillen viekkaasti. "Mitäs Olli?" Hän kysäisee. "Ei mitään. Tai...nyt ku kohta alkaa vika tanssi, nii mä aattelin..." "Mä suostun." Aleksi vastaa, ennen kuin ehdin saada kysymystä loppuun. "Mistä sä tiesit?" Hämmästyn. "Sä oot helposti luettavissa." Hän selittää ja tarttuu kädestäni.

Yllätyin hiukan, kun Aleksi kiertyy vyötärölleni ja jää katsomaan minua lempeästi. "Miltä tuntuu, ku oma veli meni naimisiin?" Aleksi kysyy. "Oon mä vähän huojentunu. Tuntuu että aika kuluu hirveen nopeesti. Hetki sitten me leikittiin yhdessä hiekkalaatikolla." Sanon. "Nii, siltä se kai tuntuu." Aleksi hymähtää.

"Miks sä muuten halusit tanssii mun kans?" Aleksi ihmettelee. "No ku ei me olla kahdestaan muuta, ku joskus treeneissä. On joskus kiva jutella ihan tälleen. Muustaki ku musajutuista." Selitän. "Totta." Aleksi yhtyy. "Sun pitää kyllä joskus opettaa mulle toi sun hymys. Ton taidon avulla sä saat varmasti kaiken mitä haluut." Sanon. "No en mä sanois sitä taidoksi. Mut voin mä opettaa." Hän naurahtaa.

"Sä sit puolestas saat opettaa mulle, miten sä pystyt näyttämään noin komeelta. Hiukset, silmät, kulmakarvat ja kaikki." Aleksi sanoo. "Ei mun kyl hirveesti tarvi sua opettaa." Vastaan. "Ai eikö?" "No ei todellakaan."

"Mä en ookaan aikasemmin kattonu sua näin läheltä. Mä painan kuvamuistiin sun kasvojen jokaisen yksityiskohdan." Hymähdän. "Mihin aattelit kuvamuistias käyttää?" "En mä tiiä." Naurahdan.

"Eikö Olli löytäny seuralaista, ku piti kaapata bändikaveri?" Luka kiusoittelee. "Älä viiti. Aleksihan on mun seuralainen." Vastaan ja vedän häntä enemmän kiinni itseeni niin, että miltei poskemmekin koskettivat. "Ai no niinpä näkyy. Kyllähän nyt heteron tunnistaa." Luka toteaa. Aleksi vain nauraa vieressä. Miksi minua pitää vieläkin kiusata? Luulisi tuonkin jo kasvavan aikuiseksi. "No mut pitäkää hauskaa." Hän huikkaa.

"Ei sun oikeesti tarvi olla mun seuralainen. Mä sanoin sen, et pääsisin Lukan kuittailusta eroon." Sanon. "Kyl mä voisin sun seuralainen olla." Hän sanoo hiljaa ja jopa hieman ujonpuoleisesti. Hivutan kättäni tämän vyötäröltä lantiolle. "Voisitko?" Varmistan hymyillen. "Voisin."

Timeskip 5min:

Harmillisesti musiikki loppui kesken. Hyvä että edes tajusin sen, sillä keskityin Aleksiin niin suurella antaumuksella. "Kiitos, kun sä uskalsit antaa henkes mun käsiin." Hymähdän. "Tottakai mä uskalsin. Mä en oo hetkeen tuntenu oloani näin turvalliseksi." Aleksi saa sanottua.

Poistuimme salista ja molemmat selvästi miettivät, että mitä nyt. "Eihän meijän oo pakko eri suuntiin mennä. Mä oon nyt sun seuralainen." Aleksi sanoo. "Nii...eipä kai." Vastaan.

Käveleskelimme ulkona soran täyttämää pihaa pitkin. Häät oli järjestetty kartanossa, joka sijaitsi aika rauhaisasti metsän ja järven välissä. "Jotenki aika on menny tosi nopeesti." Aleksi toteaa. "Jep." Hitto! Olisi pitänyt vastata pidemmin ja jatkaa keskustelua. "Tosi outoo. Vastahan oli uus vuos." Lisään nopeasti. "Nii."

Kävelimme rannalle, josta näkyi auringonlasku. Oranssin sävyjä täynnä oleva taivas ja järven pinta, jossa ei näkynyt pienenkään tuulenvireen merkkejä. Istuimme laakealle kivelle katselemaan maisemia. Kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki stressi ja kiire olisivat poissa.

Yhtäkkiä tunnen, kuinka Aleksi hipaisee kättäni. Hän alkaa silittää sitä etusormellaan sanomatta mitään, tai edes katsomatta minuun. Päätän vastata eleeseen ottamalla hänen kädestään kiinni ja alkaen vuorostani silittämään sitä. Vilkaisen Aleksia ja hän tekee samoin. Katselemme siinä hetken toisiamme. Nostan hänen kättään ja annan kämmenselälle hennon suukon sanomatta vieläkään mitään.

Aleksi ottaa puhelimen taskustaan. Hetken päästä siitä alkoi kuulua musiikki. "Saanko luvan?" Aleksi kysyy noustuaan ylös. Nyökkään ja Aleksi vetää minut ylös. Hän laskee kätensä vyötärölleni ja minä omani hänen olkapäälleen. Ei se sitten ollutkaan viimeinen tanssi. Minun ja Aleksin iltahan voisi jatkua miten pitkään tahansa.