We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

J, O, N, J, A, T|Team Lakuperseet 1/4

Nikon POV:

WhatsApp

Team Lakuperseet

Joel🍒: Nähään kahelta kalliolla.

Olli🧸: Mitä mukaan?

Joonas💋: Kaikki.

Tommi♟: Onks teillä lakut jo messissä?

Joel🍒: On.

Minä: Porukat ei oo menossakaan nukkumaan. Joudun lähtee ikkunasta.

Aleksi💥: Onneks toi tilanne ei osunu Ollille.

Olli🧸: Väitäksä etten mä ois pystyny?

Aleksi💥: Väitän.

Joonas💋: Voitteko jumalauta jo tulla, tylsää kahestaan.

Tommi♟: Joo.

Minä: No joo venatkaa.

Oli meneillään vitun hyvä kesä. Paras tähän mennessä. Olen meinannut jo monta kertaa kuolla onnesta. Ja kesä on vasta alussa. Sammutin huoneestani valot. Ainakin pikkuveljeni Jere oli mennyt jo nukkumaan, eivätkä vanhempani koskaan tule enää tähän aikaan yöstä huoneeseeni. Pakkasin repun, puin hupparin, shortsit ja tennarit päälle ja hyppäsin alas. Ikkuna saa jäädä raolleen, koska se on seksikästä. No ei...me vaan tapaamme perustella kaikki asiat koska se on seksikästä. Ei selityksiä.

Nappasin skeittilaudan varastosta ja lähdin rullailemaan kalliolle. Kallio on kirjaimellisesti kallio, jonka yhteydessä on uimapaikka. Näin täällä jumalan selän takana asuessa, eipä siellä käy oikeastaan muita kuin me, varsinkaan yöllä. Olemme kalliolla aina, siis ihan AINA. Muuten vain nahistuisimme kotona ja kuolisimme pornovideoiden yliannostukseen. Tosiaan tää meidän team Lakuperseet sai alkunsa Joonaksesta, Joelista ja Aleksista. Joonas ja Joel ovat veljiä ja Aleksi on tuntenut molemmat vaippa-ajoista lähtien. Yläasteelle luokat sekoittuivat ja me loput kolme päädyimme juuri niille kolmelle luokalle. Siitä se sitten lähti: Komea rakkaustarinan alku.

Voisi sanoa, ettei toista samankaltaista kaveriporukkaa löydy. Tai ehkä löytyy mutta ei nyt latisteta tunnelmaa. Aloitetaan minusta. Olen ymmärtääkseni viisitoistavuotias perusäijä, joka harrastaa skeittausta ja jonka koulumenestys on heikompi kuin satavuotiaan juoksukyky.

Sitten on Tommi, meidän urheilija. Sanotaan sitä usein peluriksi tai pelimieheksi. Se harrastaa tosiaan lätkää ja on ihan vitun mukava kaikille. Ei sillä varmaan ikinä oo huonoja päiviä. Muijat juoksee sen perässä, puolet aineista on kymppejä ja hiukset on aina hyvin.

Sitten Aleksi. Voi jumankauta, ihan hullu jätkä! Luetellaampa: Ylienerginen, innostuu helposti, ei itsesuojeluvaistoa, lähtee kaikkeen mukaan, keksii parhaat ideat, lukihäiriö, ADHD. Aleksi on kyllä aina hyppimässä pöydille. Onhan se ihana, nauraa ja on aina energinen, mutta huolissaan pitää olla, jos tämä hiljenee tai on paikallaan minuutin.

Joonas, Joelia vartin myöhemmin syntynyt pikkuveli on semmoinen söpöläinen, ettei mitään rajaa. Halaa ihan randomisti kaikkia, antaa parhaat lohdutuspusut, auttaa ja tukee kun sille on tarvetta. Joonas on aika itsekriittinen ja aivan saakelin sataprosenttinen enkeli! Miettii aina muiden etuja ja silleen.

Joel on sitten se joka polttaa, juo ja on nussinu varmaan jokatoista koulumme tytöistä. Eipä siinä. Antaa pojan rällätä mopollaan ja elää hurjaa kolosta koloon-elämäänsä. Ihan vitun hyvä tyyppi se on silti. Tehnyt vain omat päätöksensä ja se on täysin hyväksyttävää.

Jos joku on Joelin vastakohta niin Olli. Semmonen kympin oppilas, joka ei uskaltaisi ikinä valehdella kenellekään. Hän on tosiaan aika ujo yleensä, mutta meidän kanssa osaa vähän myös heittäytyä. Olli on aika suloinen Joonaksen tavoin. Hän ei myöskään melkein koskaan tee mitään pahaa, jossei alkoholia meidän seurassa lasketa. Lyhyesti: kiltti ja rauhallinen poika.

Ja mitä siihen Lakuperse -nimeen tulee, niin kallion vieressä on kioski, jossa myydään metrilakuja. Ollaan niiden ylpeitä suurkuluttajia. Kioskin pitäjä Hiki-Jartsa on joutunut hommaamaan vain meidän takiamme extramäärän lakuja. Ainakin tuemme Jartsan pientä sivubisnestä.

Laitoin skeittilaudan repun ja selän väliin alkaen kävellä polkua pitkin vakkaripaikkaamme hyppytornin viereen kallion päälle. Joonas ja Joel olivat näköjään raahanneet ostoskärryt mukanaan. Varastettu jo viimekesänä. Arvatkaapa kenen toimesta.

Paikalla olivat jo kaikki. "Niko!" Aleksi huudahtaa ja lyö Joelia päähän. Aleksi ei myöskään ikinä mieti sanomisiaan tai tekemisiään. Luultavasti tuokin oli vain joku refleksi, vaikka se tyhmältä kuulostaakin. Seuraavaksi hän otti omenalakun ja päätti kuristaa Tommin sen avulla. Tosi tervettä, mutta häneltä normaalia.

Istuin maahan ja avasin Joelin heittämän tupakka-askin. "Mä oisin antanu sulle pusun, mut en mä enää annakaan." Joonas mutisee. "Emmä vielä oo mitään imassu, tuu antaa vaa." Sanon hymyillen. "Olli, mennäänkö uimaan?" Kuulen Aleksin kysyvän samalla vastaanottaessani Joonaksen pusun. "No mä en ainakaan hyppää. Haluun elää vielä pari vuotta." Olli vastaa. "Mä työnnän sut." "Et työnnä!" Alkoi naurattaa keskustelu.

Katsoin kun Aleksi kiskoi Ollia kohti kallion reunaa. Kuulosti pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa oli. Aleksi halusi vain lentää viisitoista metriä veteen jonkun kanssa. En kyllä tiedä, oliko Olli paras henkilö siihen. "Au, sä revit mun ranteen irti!" Olli huutaa. "Tomppa, pelasta." "Miks? Kyl sä pärjäät." "No koska se on seksikästä." Olli huutaa. "Ainakaan sä et saa mua riisuu vaatteita. En todellakaan hyppää." Olli sanoo. "Kyllä saan." Aleksi väittää ja heittää Ollin lippiksen pusikkoon.

Aleksin POV:

"Ja mä oon syöny lakuja, pitäs oottaa tunti." Olli huomauttaa. "Ei tarvi, et sä huku." Vastaan ja otan oman paitani pois jättäen sen kalliolle. "Tuu nyt." Revin Ollia perässäni. "Voi Aleksi soikoon, rauhotu joskus! Moniko ihminen on kuollu sun takia?" "En mä pysty. Ja sä ootkin ensimmäinen." Vastaan ja vedän Ollin väkisin reunalle. Menkööt sitten vaatteet päällä uimaan. "Hei apua!" Olli hätääntyy. "Älä ny pelkää, hyvä mies." "En pelkääkään, mut mä en just nyt haluis kastua." "Mikset? Sehän on seksikästä." Ihmettelen. Jätkät nauroivat taustalla. Kun Olli kääntyi katsomaan, koin hyvän hetken tuupata hänet alas. "Sinne meni." Niko naurahtaa. Hetken päästä Olli näytti alhaalta keskaria. Hyppäsin perään heitettyäni housut ja sukat pois.

Joelin POV:

Istuin ostoskärryissä pelaamassa puhelimella ja syömässä punaista metrilakua käyttämättä kuitenkaan käsiä. Niko kiipeää seurakseni. "No nyt tuli ahdasta." Totean. Niko tökkää röökinsä colatölkkiin ja pudottaa sen maahan. Sitten hän ottaa lakun toisen pään suuhunsa ja tekee keskelle viillon kynnellään. "Kumpi saa syötyä eka tohon kohtaan." Hän haastaa. "Selvä pyy."