We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Niko X Joonas|Takapenkki varattu

Joonaksen POV:

"Me käydään tos ulkona." Ilmoitan liu'uttaen tupakka-askin pöydältä taskuuni. "Muista sit Joonas, ei nenän kautta." Olli naurahtaa. "Joo ei todellakaan, se on testattu." Naurahdan kuivasti takaisin ja tungen askin taskuuni. Niko puki mustan hupparin shortsien kaveriksi, olihan ulkona illan myötä ehtinyt jo viiletä. Astumme ulos asuntovaunusta ja näkökentälle avautuu rauhallinen ja leppoisa leirintäalue. Sujautamme sandaalit jalkoihimme ja kävelemme tupakkapaikalle jutellen vähän tulevasta keikasta. Santeri oli aivan ehdoton aikaisesta herätyksessä. Se ei erityisemmin innostanut.

Sytytän meidän molempien röökit ja huomaan samalla, kuinka kauempana näkyvä vaunumme vaihtaa ikkunoista kajastavan valon väriä. Joko edellinen alkoi särkeä päätä, tai vaihtoehtoisesti Joel päätti luoda hiukan tunnelmaa persoonalliselle sylitanssinäytökselleen. Arvailujen varaan jää, kuka senkin saisi kokea. Yleensä Aleksi tai minä.

Potkin sandaalien kärkeä roskista vasten, jotta saisin ne paremmin jalkaan. Ohi juokseva pikkutyttö piti meitä ilmeisesti uhkaavana näkynä, ainakin hänen ilmeestään päätellen. Yritin toki hymyillä, mutta se tuskin on suoranaisesti kaikkein katu-uskottavin ja helposti lähestyttävin näky. Jotenkin noin Tommi oli sen aikoinaan muotoillut. "Mites sä meinaat huomisen keikan jaksaa?" Niko kysyy mietittyään hätäisesti puheenaihetta. "Kattoo sit. Nyt on vähä siinä ja siinä, että jaksanko pestä näitäkään sotamaalauksia pois." Vastaan ja henkäisen hatsin nautiskellen. "Mä toivon, ettei taas ala se kuuluisa vaihdetaan nukkumapaikkaa kymmenen kertaa-rumba." Niko naurahtaa. "Jep, se oli kyllä sellasta säätämistä. Montakohan kertaa mä heräsin ja nukahdin uudestaan, ku bassotaiteilija miettii, nukkuisko lattialla, Tommin lämpimässä kainalossa, vai oksentaisko vielä kerran?" Huokaisen vilkaisten taivaalle. "Oispa pilvessä." Totean. "Välillä sitä toivois." Saan vastaukseksi kera aurinkoisen hymyn.

Palatessamme vaunua päin Niko kaivaa taskustaan jotain. "Ai niin, joku fani heitti tän eilen lavalle." Hän kertoo ja näyttää taiteltua A4-ruutupaperia, jolle oli piirretty mykistävän upea piirustus minusta ja Nikosta. "Herran jumala, vähä siisti. Onneks ei syttyny tulee." Sanon. "Jep. Menee kyl seinälle kehyksiin." Niko yhtyy. Piirustus oli siitä kuvasta, jossa meillä on sydänaurinkolasit päässä. Erittäin kova, sanoisin.

"Mulla on takapenkillä yks juttu." Niko ilmoittaa ja kävelee autolle. Tältä etäisyydeltä selvisikin, että vaunussa meni lujaa. "Mikä?" Ihmettelen kävellen tämän perään. Niko mönkii takapenkille ja etsii jotain jalkotilassa makaavasta repustaan. Istun penkin reunalle katsomaan puhelintani. Lopulta Niko löytää etsimänsä laturin ja siirtyy penkin keskelle. Suljen puhelimen ja katson häntä. "Siirry." Niko käskee. Alan vain hymyillä ja vilkaisen Nikon silmien sijasta tämän huulia. Teen nopean päätöksen ja painan niille pusun. Hän alkaa hymyillä ja valitettavasti en voi vastustaa sen tarttumista itseeni.

"Jahah, täällä on näköjään takapenkki varattu." Kuulen Tommin äänen kesken katsekontaktin, jota koristi Nikon käsi poskellani. "Eikä oo, me vaan...me juteltiin huomisesta keikasta." Niko selittää ja katsoo minua ilmeellä, joka käskee viimein väistää. Nousen ylös ja kävelen vaunuun. Kasvoni kiristyvät väkisin hymyyn. Fiilis rentoutuu vaunusta kuuluvien musiikkien ansiosta ja arvaukseni Joelin sylitanssishowsta oli osunut kohdilleen. Aleksi ei näyttänyt varsinaisesti nauttivan siitä, mutta Olli sen sijaan oli onnensa huipuilla kuvatessaan sitä. "Jos lähetät sen johonki, nii mä tungen ton sun saakelin kalkulaattorin poikittain yhen basistin perseeseen." Aleksi uhoaa yrittäen keskittyä puhelimeen ja kaljaansa samalla, kun Joel suoritti aika naurettavan näköistä spektaakkeliaan.

Minä kävelin suosiolla vaunun takaosaan ja kapusin kerrossängyn ylimmälle tasolle. "Mahtuuks sinne toinenki?" Niko kysyy kurkottaen katonrajaan, kuin mangusti. "Mahtuu." Vastaan ja siirryn seinän puoleiseen reunaan. Niko kiipeää yläsänkyyn viereeni ja kääntyy selin makaamaan. "Mitenköhän tuossaki käy?" Tommi huokaisee katsoessaan meitä. "Hajoaako sänky vai tippuuko Niko, se jää nähtäväksi." Olli jatkaa. Ja ottaa jääkaapista uuden bissen. "Tässä käy pelkästään hyvin." Vastaan hiljaa. Tuskin kukaan Nikon lisäksi edes kuuli sitä.

Työnnän pääni Nikon kainaloon. "Sä oot aivan samanlainen ku Rommi." Niko huomauttaa. "No kieltämättä, mä kyl huomaan yhtäläisyyksiä sekä toiminnassa, että ulkonäössä." Naurahdan. "Nukkukaa te siellä. Eipähän tarvi levittää sohvaa." Olli sanoo. Normaalisti järjestely meni niin, että kerrossängyssä mahtui nukkumaan yhteensä neljä, alasängyn ollessa leveämpi. Kaksi sai nukkua levitettävällä sohvalla. Todella hyvin sopii kuusi ihmistä nukkumaan.

Kierrän käteni Nikon ympärille ja alan hymyillä hänen upottaessa sormensa hiuksiini. "Meiän puudeli." Hän hymähtää. "Hau hau." Mutisen.