We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

J, A, N, O|Kuumat väreet 2/2

Ollin POV:

Olen ikuisesti kiitollinen Joelille, joka tutustui Aleksiin kesän alussa. Pörröpäinen söpöliini. Mitä muuta voisikaan toivoa? Jähmetyn hetkeksi tuijottamaan häntä lumoutuneena, kunnes hän vetää minut kokonaan päälleen. Painaudun pakosta suutelemaan häntä. Ei hitto, se on menoa nyt. Ujutan kielen etsiskelemään Aleksin vastaavaa. Pyörryn kohta. Se miten hän ääntelee...olen taivaassa. Samalla avaan Aleksin housut loppuun. Ja keskeytän hetkeksi suudelmat, jotta saan revittyä ne kokonaan pois.

Haluan antaa Aleksille pienen maistiasen itsestäni. Tai ehkä minä olen enemmän se, joka tässä asioita maistaa... "Saisinko mä siirtyy vähä tonne alemmas?" Kysyn kuiskaten, johon tämä vastaa myöntävästi.

Aloitan pusuttelemalla tämän reisiä ja päätän tehdä sen hyvin huolellisesti ja virheettömästi. "Oho. Siellä mennään jo etiä päin." Kuuluu Nikon ääni vierestäni. "Keskity sä Porkoon." Vastaan. Seuraavaksi annan pari hentoa suukkoa tämän haarojen väliin ja sen perusteella mitä kuulin, hän piti siitä.

Joonaksen POV:

Niko kaataa minut melko rajusti selälleen sängylle. Mahdanko minä joutua tällä kertaa pantavaksi? Luulin että se menisi toisinpäin. Niko päättääkin istuutua päälleni ja huomaan hänen ilmeestään, että nyt muuten tuntui hyvältä. Hän alkaa liikkua ylös ja alas minun ollessa sisällä. "A-aahghh...Joonaaass!" Hän huokaisee. En tiedä oliko se enemmän nautinnosta vai kivusta. Myönnetään, minulla on ihan kohtuullisen iso värkki jalkojeni välissä.

Ollin POV:

Päätän edetä pikkuisen rauhallisemmin Aleksin kohdalla. Voisi olla mukavampaa. Aiheutan hänen alaruumiilleen kylmät väreet kuljettelemalla sormiani tämän alavatsalla. Alkaisikohan uusi tulokkaamme olla jo valmis?

Tartun tämän kalusta kiinni ja nuolaisen sitä pari kertaa. Laitan sen suuhuni kuitenkin hieman varautuneesti. Yhtä hyvin tilalle olisi voinut kuvitella mehujään... Tai siis...liikkeitteni perusteella. Pyörittelin kieltäni sen ympärillä ja nautin Aleksin huokailusta. "Oh-Ollihh..!" Lopulta sain tahdista hyvin kiinni ja Aleksi päästi tosiaan aika koviakin huutoja.

Viimein tunsin lämpimän nesteen suussani, jolloin nousin ylös. Pyyhin hieman suupieliäni ja katselin jossain vapautuneessa tilassa makaavaa Aleksia. Yllättäen minua tartutaan lantiosta ja vedetään jonkun syliin. Katsoin taakseni. Joonas. Voi sinua kettua. Kehtaakin varastaa minut juuri nyt.

Aleksin POV:

Olli todella osasi. Saatana se tuntui hyvältä! Ja se oli myös uutta minulle. Viimein avasin silmäni katsomaan, kuka lantiolleni istui. Niko vailla rihman kiertämää. Kelpaa. Olli oli ilmeisesti vaihtanut Joonakseen tai toisin päin. Nousen ylös ja kaadan Nikon selälleen. Nyt olisi minun vuoroni.

Joonaksen POV:

Istuuduin nojaamaan seinään ja kohdistin basistin oikeaan kohtaan. "Älä nyt pyörry, ei tää yksin onnistu." Sanon, sillä minun päästyä sisään Olli näytti suunnilleen kuin potkaisisi tyhjää. "Mut sä ooth vaan niinh...ei vittuhh..." Olli huokailee kasvot kohdistuen ylöspäin. "Oota...kymmenen sekuntii." Hän huokaisee. Jaksankohan odottaa? Vieressä Aleksi aikoi selvästi todistaa, että kyllä hänkin osaa heittäytyä ja panna yhden laulajan tulemistavoitteeseen asti. Ollin posket punoittavat ja hän katsoo minua anoen. "Haluutsä jatkaa?" Kysyn. "H-hh...jooh..." Hän vastaa. Ja tuijottaa minua. Ei tosin silmiin, vaan paljon alemmas.

Ollin POV:

Aloin varovasti liikkua Joonaksen taikasauva sisälläni. Rehellisesti, tällä on hieman liian iso minun makuuni... Olihan se todistettu pari vuotta sitten. Niin kauan oli meidän kahden viime kerrasta. Tämän jälkeen en varmaan edes kävelisi. Minua sattui aina vain enemmän, mitä enemmän liikuin. Mutta samaan aikaan se myös tuntui aivan vitun hyvältä. En voinut muuta kuin jatkaa.

Vieressämme Niko ja Aleksi olivat päätyneet samoihin puuhiin. Yllätyksekseni Aleksi oli ottanut ohjat. Kuuntelin kuinka hän huokaili korvia hivelevällä äänellä. "Aleksi lopeta!" Älähdän. "Voithan sä aina vaihtaa." Joonas sanoo virnistäen. Kieltämättä halusin pois tästä tuskasta.

Katsoin Joonasta aina siihen asti, kunnes Aleksi kiskaisee minut hänen kimpustaan ja tömäyttää selälleen sänkyä vasten. "M-moih." Sanon hajonaisesti äskeisen uhrautumiseni takia. "Oo siinä hetki. Ja nyt mä en päästä sua pois." Aleksi sanoo ja hiljentää minut ensin suutelemalla. Samalla hän kuitenkin pättää ottaa jalkovälini käsittelyyn. Lähes huudan Aleksin huulia vasten. "Miten mä saan sut hiljaseks?" Hän naurahtaa. "Et sä saa." Henkäisen.

Nikon POV:

Makasin Aleksin käsittelyn jäljiltä sängyllä ja raottaessani silmiä, näen Joonaksen. Hän kumartuu suutelemaan minua ja upotan sormeni hänen hiuksiinsa. Kuuntelin Ollin huokailua ja se sai minulle halun kömpiä hänen luokseen. Pian Joonas kuitenkin siirtyi kaulani kimppuun, eikä sen jälkeen tehnyt mieli enää mihinkään muualle.

Aleksin POV:

Katsoin Ollia lähietäisyydeltä pitäen kättäni hyvin lähellä kriittistä aluetta. "Kehtaatkin. Saakeli sun kanssas." Olli huokaisee ja tarttuu juuri sen käden ranteesta. "Ai oliko täällä ongelmia Ollin kanssa?" Kuulen Joonaksen kysyvän. "Ei." Olli vastaa. "No sehä on hyvä jos sä oot sinut ittes kans." Joonas kiusoittelee. Katson, kuinka Joonas siirtää kätemme tieltä ja siirtyy itse suoraan asiaan. Jähmetyin tuijottamaan sitä...taitavat ja varmat otteet. Jälleen kerran. Olli tukisti Joonaksen hattarahiuksia ja hänen ilmeensä vaihteli kärsivästä äärimmäisen vapautuneeseen.

Antaa Ollin sitten olla tässä leikissä se keskipiste. Päätin jatkaa sitä, mikä äsken jäi kesken. Ei haitannut ollenkaan, vaikka Ollin huokailut tunkivat huuliani vasten ja suuhuni. Säikähdin tuntiessani Nikon niskassani. Äänistä päätellen Joonas ei ollut aikeissa lopettaa Ollin imeskelyä.

Jos keskittyi huoneen täyttämiin ääniin niin...noh, huokailua, satunnaisia huutoja, suuteluääniä... Sitä tuskin sai kunnolla edes kuviteltua. Ei tarvitsekaan. Tämä asia jää vain tähän huoneeseen, eikä tästä enää puhuttaisi.

Laskin itseni ihmeellisestä könyämisasennostani täysin makuulle. Samalla myös Niko joutui liikkumaan ja asettui päälleni makaamaan. Jos minulta kysyttäisiin, Niko voisi olla seuraava kohde, sillä tunsin persettäni vasten erään kohtuu kiinteän objektin.

<><><><><><>

Miks mulla oli nii hauskaa ku kirjotin tätä? Nauroin aivan saatanasti.

Ja anteeks toi taikasauva vertauskuva...ja kaikki muutkin. Mulla oli jotenki hulvatonta.🙂