We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Joonas X Olli|"Oo hiljaa!"

Joonaksen POV:

Istuin olohuoneen lattialla mahdollisimman vihainen ilme kasvoillani. Haluaisin olla vain hiljaa ja esittää vahvaa. Mutta aina kun tuo yksi avasi suunsa, oli pakko sanoa jotain vastaan. "Joonas! Oikeestikko aikunen mies leikkii jotain piilosta?" Kuuluu keittiöstä. Kävelin pokkana samaan huoneeseen, otin vesilasin ja nojasin jääkaappiin. "Millon sä aiot puhua? Aiotko sä vaan pyöritellä silmiä meidän suhteen loppuun asti?" Hän lähes huutaa. "Ei mulla oo sulle mitään asiaa." Vastaan ja hörppään vesilasistani.

"Joonas, sillon ku se vuoden säätö muuttu seurusteluks, niin kaikki oli hyvin. Mitä sitte tapahtu?" Hän tivaa. "Sä aloit huutaa mulle, koska kieltäydyin seksistä." Vastaan tyynesti. "Sä olisit voinu sanoo sen asian sillon nätimminki." Olli huokaisee. "Nii, mutta mua vitutti ja väsytti. Ite sä olit niin kiimanen, et melkeen raiskasit mut." Sanon. "Älä puhu musta noin. En mä sulle mitään pahaa olis tehny." Olli naurahtaa. "Sä et arvosta mun haluja etkä sitä, että oon rakastunu suhun." Hän jatkaa. "Mitä helvettiä?! Vitut sä mua rakasta. Ja vähä vaikee arvostaa ku joutuu miettimään, raiskaako oma avopuoliso vai hakkaako se sut!" Huudan. "Vitun lapsi, oo hiljaa!" Tuo älähtää, ottaa lasin kädestäni ja paiskaa sen vasten lattiaa. Sirpaleet ja vesi leviävät laajalle alueelle. "Noni. Helpottiko?" Huokaisen. "No vittu kyllä! Aivan helvetisti!" Tämä vastaa vihaisena ja tyrkkää minua otsasta niin että niskasta kuului naksahdus. Ai saatana! "Sä siivoot. Ja vittu pidät sen kitisevää paskaa täynnä olevan turpas kii!" Olli raivoaa.

Timeskip 10min:

"Sä et arvosta mua! Minkä takia sä annoit mun ymmärtää, että välität?" Olli huutaa, kun istuudun olohuoneen sohvalle paetakseni tilannetta hiukan. Tai ehkä vain pelkäsin, että Olli löisi minua. Niin oli nimittäin käynyt ennenkin. "Mä olisin voinu sanoo noi sanat ja tarkottaa niitä." Vastaan Ollille. "Kyllä mää sua rakastan. Mut sä et anna mun osottaa sitä." Olli huokaisee turhautuneena ja katsoo minua kysyvästi. "Miten mä uskaltaisin antaa sun tehdä tai osottaa yhtään mitään? Mulla riittäis kymmeniä syitä pelätä sua." "Höpö höpö. Ootko sä noin epävarma?" Olli kysyy alentavasti. "No...ehkä vähän. Mutta en sillä tavalla mitä sä luulet." Vastaan. "Ja vielä tohon sun yhteen väittämään paneutuen: Seksiin pakottaminen ei todista yhtään mitään. Se ei oo mitään rakkautta." "En mä sua pakottanu. Mä vaan halusin sua."

"Olli mä tiedän, kuinka kiltti, sydämellinen ja välittävä sä osaat olla. Ja mä rakastan sua. Mut tää ei oo ok. Sä et saa pakottaa mua mihinkään ja sun pitää ymmärtää, että välillä mullakin on huonoja päiviä ja tarvin tilaa." Sanon. Haluan sopia Ollin kanssa, vaikkei se ehkä minun vastuullani ollutkaan. Riitelyssä ei kerta kaikkiaan ole mitään positiivista. "Mä ymmärrän. Anteeks, mä vaan...musta tuntuu etten mä ansaitse sua. En oo tarpeeks hyvä sulle, etkä sä halua mua." Olli mutisee. "Ei se mee noin." Väitän.

"Tää on tosi sekavaa ja vaikeaa. Samalla mä haluaisin halata sua, mut luultavasti sä perääntyisit. Ja samalla mä myös haluaisin huutaa sulle, koska oon niin vihainen. Mä en tiedä mitä muun pitäis tehdä." Olli sanoo. "Sun pitää miettiä. Meillä molemmilla on opittavaa ja meidän pitää myös puhua. Mut ei nyt, sitten vasta kun molemmilla on hyvä hetki, eikä stressi tai ahdistus paina meitä alemmas." Sanon.

Timeskip 2 päivää:

Viikkaan vaatteitani sängyltä kaappiin, kun Olli astuu huoneeseen. Katson häntä odottavasti. "Aiotko sä sanoo jotain?" Kysyn. "Joo. Anteeks kun mä huusin sulle aikasemmin." Olli pahoittelee. "Ja?" "Ja että mä hajotin sen lasin ja käskin sua siivoamaan." Olli jatkaa. "Ja?" "Ja että mää satutin sua. Fyysisesti ja henkisesti." Hän lisää ja tuijottaa seinään hieman ressukan näköisenä. "Tarkoitatko sä noita sanoja?" Kysyn. Olli nyökkää ja tarkastelee reaktiotani. "Hyvä."

"Lupaatko sä hoitaa asiat jatkossa keskustelemalla?" Kysyn. "Lupaan. Mä en haluu tapella." Tuo vastaa hyvin uskottavasti. Istuudun tämän viereen sängylle ja halaan häntä.

"Anteeks Joonas. Mä en tiiä mikä muhun sillon viikko sitten meni. Mä olin jotenki aivan sekasin."

"Kiitos kun sä tulit järkiis. Edes vähän." Kuiskaan. "No mitä toi nyt tarkotti?" Olli ihmettelee. "Sitä ettet sä mistään järkiporukan kärjestäkään oo. Ei sillä että sellasta tarvis tavotella." Vastaan. "Eli sä oot sitä mieltä, että mä olen tyhmä." Olli tuhahtaa. "Just nii. Vähä tyhmä, tosi tuhma ja välillä vähä äkänen." Naurahdan ja rutistan Ollia otteessani. "No sää oot ite tosi söppänä ja ihana. Komeeki aina välillä." Olli sanoo puolestaan.

"Anna pusu." Pyydän ja kurkotan tämän olan yli hymyillen. "No millasta sais olla?" Olli hymähtää. "Semmonen pitkä ja söpö." Vastaan. "No sitä saa mitä tilaa. Tää on myös samalla sinetti mun anteeksipyynnölle." Olli sanoo ja painaa huulemme yhteen.