We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Joonas X Aleksi|Luonnonlahjakkuus

Aleksin POV:

Katsoin blondin kitaristin ilmettä. Hän näytti malttamattomalta, eikä meinannut jaksaa kuunnella kun Santeri selitti jotain paskaa, jota en rehellisesti sanottuna jaksanut itsekään kuunnella. Olimme juuri tulleet keikalta. Pitikö vielä selvitellä jotain? Kellokin on jo kymmenen.

Keikkabussista noustessamme Joonas oli ilmoittanut, että hänellä seisoo ja että se on minun vikani. Sanotaanko näin että yllätyin. En oikein tiedä mitä siitä olisi täytynyt ajatella. Joka tapauksessa se tapa miten Joonas ongelmansa ilmaisi, oli kiihottava ja pisti minut miettimään asiaa.

Katsoin Joonasta hotellin ala-aulassa, kuin minulla olisi asiaa. Nukumme hänen kanssaan samassa huoneessa, joten toivottavasti ei tarvitsisi kauaa odotella.

Kun Santun välttämätön jorinatuokio oli tullut päätökseensä, saimme poistua huoneisiimme. Menimme hissillä, sillä portaiden könyäminen oli tällä hetkellä viimeisin asia, jonka halusin tehdä. Vaikka hississä oli neljä jätkää, oli ihan hiiren hiljaista. Kaikkia taisi vain väsyttää. Tai ainakin Niko näytti, kuin nukahtaisi pian pystyyn hänen nojaillessa Tommiin.

Suuntamme haarautuivat ja Joonas avasi huoneemme oven. Hylkäsin kenkäni eteisen kulmaan, hieraisin silmiä ja tallustin vessaan. Katsoin itseäni peilistä ja olin aikeissa pestä hiukset ja meikit, kun taakseni ilmestyy kiharatukkainen kitaristi. Hän laskee leukansa olkapäälleni ja katsoo peiliin. "Väsyttääks sua?" Hän kysyy. "Vähä. Entä sua?" "Silleen sopivasti." Joonas kertoo ja kääntää päänsä niin, että hengitys kohdistuu kaulalleni. Sen tunteminen aiheutti minulle kylmät väreet. "Kaikki ok?" Joonas kysyy. "Joo, miten nii?" "Varmistin vaa."

"Mitä sä oot menny vetämään? Sä kuulostat ku oisit aineissa." Kysyn. "En mä vielä oo. Mut kyl mä sua voisin vedellä." Joonas vastaa ja tarkastelee reaktiotani. Hymyilen vaikeasti ja mietin, onko hän tosissaan. "Mitä sää horiset?" "En mitään. Mut Aleksi, sä saat mut vähä outoihin tiloihin." Joonas naurahtaa. Ja laskee kätensa lantiolleni.

"Mä kyllä aattelin mennä suihkuun." Tunnustan ja käännyn katsomaan Joonasta. "Okei...no mä meen sit jo nukkumaan." Hän mutisee ja poistuu tepastellen tummanharmaita lattialaattoja pitkin pois kylppäristä. Kuulen vielä syvän huokaisun, ja kuinka Joonas istuutuu sängylle.

Sekunnissa teen harkitsemattoman päätöksen ja kävelen sängyn luo. Joonas katsoo minua kummissaan. Otan tämän jaloista kiinni ja nostan hänet keskelle sänkyä istumaan. Heitän nahkatakkini pois välittämättä minne se laskeutui. Samoin toimin paitani kohdalla. Lopuksi vielä vedän hiuksia kasvojeni tieltä ja katson Joonasta. Hän tuijotti takaisin hyvin ymmällään ja varautuneena. "Mä vähä luulen, että ois vähintäänki kohtuullista, jos mä auttaisin sua." Sanon yrittäen peittää virnistystäni kuitenkin viitaten katseellani Joonaksen jalkoväliin. Hän vain katsoo minua hiljaa suurilla silmillään taakse nojaavassa istuma-asennossa. Nousin tämän päälle hajareisin hyvin lähelle kuitenkaan vielä istumatta. Avasin Joonaksen paidan varovasti, minkä jälkeen siirsin käteni tämän housujen vyötärölle. "Hitto sä oot kuuma." Joonas huokaisee. Taisin hiukan punastua. Tai itseasiassa mitä lämpötiloihin vertasi, niin aika paljonkin. Yllätin sekä Joonaksen että myös itseni suutelemalla häntä. Kiskoin Joonasta lähemmäs paidasta käsin. Halvempi paita olisi saattanut jo revetä. Kuvittelin Joonaksen vain istuvan siinä, mutta hän päättikin tehdä osuutensa avaten nahkasuikaleen vyötäisiltään.

Uskaltaudun istumaan alas Joonaksen syliin ja katsomaan tämän punaisia poskia. Tämä silittää hiuksiani hetken. Hän näyttää väsyneeltä. Yhtäkkiä Joonas nostaa minut viereensä istumaan. Ensin kävi mielessä, että hän lähtisi. Tämä kuitenkin ottaa paitansa kokonaan pois ja saman kohtalon kokivat housut. Heti sen tapahduttua palasin Joonaksen päälle painaen hänet patjaa vasten. Varmistin puristamalla, ettei tämän stondis vain katoaisi. Joonas nuolaisi lähes huomaamattomasti huuliaan ja puristi niitä yhteen katsoen minua anovan näköisenä.

"Mitä sä haluut, että mä teen?" Kysyn varovasti. Tämä oli kieltämättä hiukan kiusallista. Emme olleet Joonaksen kanssa ennen edes suudelleet. "Haluuksä ottaa multa suihin? Mä voin sit tehä saman sulle." Joonas ehdottaa. Nyökkään. Joonas taisi huomata ilmeeni. "Tiiäkkö, muaki jännittää. Mut otetaan ihan rauhassa." Hän sanoo rauhoittavasti. Nyökkään uudelleen ja yritän imeä itsevarmuutta Joonaksen hymystä. Rohkaistuin vetämään tämän bokserit alas. Joonas kyllä vaikuttaa siltä, ettei häntä haittaisi vaikken osaisi. Tottakai haluan tehdä parhaani toisen vuoksi.

Aloitin ihan rauhassa ottamalla ensin kiinni tyvestä. Ajattelin, ettei se ole vaikeaa ja jännitys kyllä raukeaisi heti aloitettuani. Otin jo kauan kovana seisoneen kalun suuhuni ensin hiukan tunnustellen. Joonas alkoi silittää hiuksiani ja se teki olostani varmemman. Aloin hitaasti liikuttaa päätäni ylös ja alas. Kuulin Joonaksen syvät ja pitkät huokaisut. Tahdista kiinni saatuani aloin nopeuttaa liikettää. Joonas pyöritteli hiuksiani, mikä tuntui aika kivalta. "Sä ooth niin hyvä tässäh..." Hän huokaisee. Koko ajan se tuntui vain luontevammalta.

Säikähdin hiukan, kun Joonas tuli suuhuni. "Aaaahhh, voi Aleksih!" Hän huokaisee. Nousen tämän tasolle niellen samalla nesteen kurkusta alas. Kun Joonas avaa silmät, hän hymyilee minulle. Hymyilen takaisin. "Jos toi oli sun eka kerta nii sä oot kyllä ihan luonnonlahjakkuus." Joonas sanoo. Hän nousee istumaan ja pyyhkäisee suupieltäni. Nuolen tämän sormesta viimeiset samalla katsoen Joonasta suoraan silmiin.

Aloin hymyillä muistaessani, mitä Joonas oli luvannut. "Pitää kai sut nyt palkita tosta äskeisestä." Joonas hymähtää ja laskee minut nätisti selälleen makaamaan. Katson häntä jännityksellä odottaen. "Haluuksä jotain tietynlaista?" Hän kysyy otettuaan housuni pois. "En mä tiiä." Vastaan. "Tee mitä haluut." Jatkan. Olipa tosissaan typerä käsky...

Seuraan kun tämä kumartuu ja ilmeeni värähtää jo ensimmäisestä kosketuksesta. Joonas tietää tämän olevan ensimmäinen kertani, joten hän aloittaa rauhallisesti. Makaan selällään nojaten käsiini ja tällöin myös näen kaiken, mitä Joonas tekee. Yhtäkkiä hän nostaa katseensa minuun. Silmät kuin viattomalla koiranpennulla.

En osannut olla lainkaan hiljaa. Jokainen huokaus kuulosti aina vain epätoivoisemmalta. Yhtäkkiä tajusin, etten jaksaisi enää nojata käsiini. Antauduin hyvänolon tunteelle ja suljin silmät. Joonaksen sormet alkavat kulkea vatsallani, ja se jos jokin aiheuttaa kylmät väreet.

Lopulta tuntui oikeasti, että koko keho puutuu ja pyörryn pian. Luulin olevani taivaassa. Viereeni ei kuitenkaan ilmestynyt ketään sen pyhempää henkilöä, kuin itse Joonas Porko. Hän hymyilee minun vielä tasatessa hengitystä.

Se meni ihan hyvin...

Lopulta vain vedimme peiton yllemme ja nauroimme yhdessä äskeiselle ja oikeastaan kaikelle mitä jompikumpi sai suustaan ulos. "Mun piti mennä sinne suihkuun." Muistan. "Joo, mä vähä viivytin sua." Joonas naurahtaa. "Oon varmaan nukahtanu ku tuut takas, nii hyvää yötä." Hän jatkaa. "Öitä."