We Are No Saints | Blind Channel Oneshots

Niko X Aleksi|Jäähilejuoma

Nikon POV:

Niko, viisivuotias pikkupoika oli sanonut joskus: "Äiti, mullaki on isompana sitte poikaystävä, ku Janikallaki on." Janika on siis isosiskoni. Ja nyt vihdoin minulla on. Vieläpä maailman suloisin ja ihanin sellainen. Olimme Aleksin kanssa aika samanlaisia. Emme ehkä suoranaisesti täydentäneet toisiamme. Ennemminkin, kuin meidät olisi luotu ymmärtämään toisiamme ja sopimaan toisen mieltymyksiin täydellisesti.

Sanotaanko näin, että olemme molemmat välillä aika lapsellisia. Siis kirjaimellisesti. Nytkin olimme keksineet viettää treffit Hoplopissa. Miettikää nyt. Suosittelen kokeilemaan.

Kun olen tämän miehen kanssa, näen kauneimman, komeimman, suloisimman ja kilteimmän ihmisen kenet tunnen. Hän on yksinkertaisesti täydellinen.

"Mennään tonne." Aleksi hihkaisee osoittaen liukumäkeen. "Mennään." Naurahdan, sillä on söpöä miten innoissaan hän on. Olen toki itsekin, mutta tuo söpöyden määrä pitäisi jo melkein kieltää laissa, etteivät herkemmät lankea siihen ansaan. Kiipeämme pehmoisia portaita käsi kädessä. Emme välttämättä kuulu ihan tämän puiston kohderyhmään, joten näytämme varmasti hiukan kömpelöiltä. Ei se haittaa, kunhan meillä on hauskaa.

"Äiti, leikkiikö aikusetki?" Joku pikkupoika kysyy. "No..." Pojan äiti joutui vaikeaan tilanteeseen. "Leikkii." Vastaamme yhteen ääneen. Äiti hymyili meille. "Otetaanko kisa, kuka eka alhaalla?" Aleksi haastaa. "Okei. Häviäjä ostaa voittajalle jäähilejuoman." Vastaan. "Sovittu." Aleksi työntää minut niin, että sai etumatkan. "Hei, sä huijasit!" Naurahdan. "Kateelliset huutelee, ku muut on vaan parempia laskee liukumäkeä." Aleksi vastaa. Alhaalla hän katsoo minua tuimasti. "No mennään hakemaan pojalle namiskuukkelijuoma." Huokaisen syvään.

Samoin kuin aina lapsenakin, slushiemuki piti ahtaa täyteen kaikilla mauilla. Paitsi tietenkin mansikalla. "Toi mansikka maistuu aivan perseeltä." Aleksi selittää. "Sun pitää tarkentaa." Sanon. "Porkon perseeltä." "Joo, samaa mieltä."

Menimme pöytään istumaan. Siinä hän nyt on, onnellinen poika joka voitti liukumäkikisan ja sai oman jäähilejuoman. Otin hänestä pari kuvaa tämän huomaamatta. Aleksin laineilevat hiukset meinaavat valua kasvojen tielle. "Pitäskö laittaa pompula?" Kysyn. "Laita." Otin ranteestani Aleksin varalta mukaan otetun ponnarin ja kiinnitin miehen hiukset sillä. Sain ne juuri ja juuri kiinni ja ponnarin läpi tunki vain pieni epätasainen tupsu. "Aika söpö." Naurahdan. "Kiva ku teit sen tolleen ylös nii nyt mä näytän ihan Pikku Myyltä." Aleksi sanoo ja laittaa pillin suuhunsa. "Sä näytät silti söpöltä."

Kotimatkalla Aleksi ryystää juoman viimeiset rippeet ja näyttää sinistä kieltään. Oli pakko ottaa siitäkin hetkestä kuva. "No onko nyt hyvä mieli?" Tiedustelen. Hän nyökkää ja äkkää seuraavaksi vapputorin. "Ostetaan sulle ilmapallo." Hän ehdottaa. "En mä tarvi." "Kyl sä nyt tarvit."

Minuutin päästä kädessäni oli upea Nasu-pallo. Istuuduimme penkille kuuntelemaan konserttia ja katselemaan iloisia ihmisiä. Lapset piirsivät liiduilla maahan, väki kulki värikkäissää asuissa ja aurinkolaseissa. Jotkut tanssivat ja kaikilla oli hauskaa. Kesä oli tulossa kovaa vauhtia ja lumikin oli sulanut. Aleksi otti meistä kuvan ja huomasin sen vasta ku hän lähetti sitä äidilleen. Nojasin hänen olkapäähänsä. Kaikki on hyvin, kaikki on täydellistä. "Aleksi, mä rakastan sua." Kuiskaan. "Mäki sua, Niko." Kotiin ehtisi ilmeisesti myöhemminkin.

<><><><><><>

Vähä lyhyt mut nii on moni muuki asia tässä maailmassa.