Liar || Ade x Blindchannel

Hämmennys

Aden POV
⚠️itsemurhasta puhuminen,seksuaalisesta väkivallasta puhuminen ⚠️

Avaan oven ja siellä seisoo, joku nainen? "Öö moi", vastaan hämmentyneenä. "Moi ooks sä Ade?" Nainen kysyy. "Joo oon mä", vastaan. Kuka hän oli, ja mistä hän tiesi missä olen?
"Okei hyvä, tota mulla ois sulle vähän juteltavaa", nainen vastaa. "Okei", vastaan, olen vieläkin hämmentynyt. "Eli siis sun vanha bändiläinen Joonatan, niin hän menehtyi viime yönnä", nainen vastaa. Mitä? "Mihin hän menehtyi?" Kysyn. "Hän oli tehnyt itsemurhan", hän vastaa vähän kummallisena. Oliko hän ampunut itsensä, hypännyt jostain?
"Okei", vastaan. "Ja hän oli jättänyt kirjeen sinulle hänen kotiinsa", nainen sanoo ja ojentaa kirjekuoren. Sen sisällä on joku pieni juttu, pystyn tuntemaan sen. Muistitikku kenties? "Aivan, kiitos", vastaan ja kääntelee kirjekuorta vähän. "Ja lähetän hautajais kutsun
myöhemmin Joonatanin numerosta", nainen sanoo hymyillen. "Ei tarttee, ei oltu kauheen hyvissä väleissä enää", vastaan. Naisen kasvoille ilmestyy hämmästynyt ilme. "Hän oli kertonut että olisitte hyvissä väleissä", nainen sanoo. "Joo, siitä on jo kauan, heippa", vastaan ja suljen oven. "Tuliks ne pitsat?" Kuulen Joonaksen kysyvän kun kävelen olohuoneeseen. "Ei", vastaan ja pudistan päätäni. "Keneltä toi on?" Olli kysyy. "Joonatanilta, se oli tehny itsemurhan viime yönnä", vastaan ja käännän katseeni muihin.
"Aa okei, aijotko sä mennä sen hautajaisiin?" Niko kysyy vuorostaan. "En todellakaan", vastaan ja alan avaamaan kirjekuorta.
Siinä lukee näin.

Hei Ade, kun luet tätä olen jo mennyt. Mutta olen silti perässäsi aina. Ja en ole vielä koskaan poissa, tulen olemaan aina pääsi sisällä. Et pysty ikinä pakenemaan, tiedän jokaisen seuraavan liikkeesi. Joten harkitse hyvin että mitä aijot tehdä, ennen kun lähdit bändistä rakastin sinua. Ja rakastan vieläkin sinua, rakastin sitä kun teit minulle nautinnollisen olon. Oi niitä aikoja. Kun lähdit luotani ilman lupaa, joku tulee aina perässäsi. En välttämättä minä, mutta joku. Tuossa muistitikussa on yksi lempi hetkemme yhdessä. Kohta koko maailma näkee sen, ihanan hetkemme. Yksin.
T: Joonatan.

Olen hämmentynyt. "Aleksi tuo sun kone", käsken häntä ja otan muistitikun kirjekuoresta.
Aleksi tuo koneen, isken muistitikun ja menen katsomaan galleriaa. (Siis sinne paikkaa mistä näkee kaikki kuvat mitä sillä tikulla on) menen videoihin. Siellä on enemmän kuin yksi video, klikkaan ensimmäistä videota. Koko bändi on kerääntnyt ympärilleni. Laitan videon pyörimään. Silmäni ovat täynnä kyyneliä jo nyt. Video oli siitä hetkestä kun Joonatan raiskasi minut, viimeistä kertaa. Suljen läppärin kannen salaman nopeaa. Purskahdan itkuun. Tunne jonkun kädet ympärilläni, en tiedä kenen. Eikä sillä ole väliäkään. Sitten tunnen lisää käsiä ympärilläni. "Shh, kukaan ei tuu näkee tota", Olli yrittää rauhoitella minua.
"Kyllä vittu näkee, se vittu just sano että se levittää sen kaikkialle!" Huudahdan ja nousen sohvalta. "Te ette tiiä yhtään miltä tää tuntuu, teitä ei oo raiskattu vähintään viittä kertaa, eikä ahdisteltu tai pakotettu asioihin mitä ette haluu tehä, ja tommosta videota kenestäkään teistä oo levitetty!" Jatkan huutamista. Pojat näyttävät järkytteneiltä. Kävelen eteiseen ja kerään kaikki omat kamat, laitan kengät jalkaan. Samalla kuulen kun joku tulee eteiseen. "Ade älä mee, sä oot oikeessa, me ei tiedetä yhtään miltä se tuntuu", Olli sanoo. "Mä haluun olla yksin nyt", vastaan ja käyn hakemassa muistitikun. Lähden studiolta ja kävelen kotiin päin. En nää melkeen eteeni kun silmäni ovat täynnä kyyneliä, en haluaisi alkaa huuto itkemään tässä Helsingin kadulla. Muuten kaikki katoaisivat ihan kummallisina.
Saavun vihdoin kotiin. Menen suoraan makuuhuoneeseeni, kaadun sängylle ja alan itkemään. Haluasin kuolla.

————————
Sanoja: 535