Liar || Ade x Blindchannel

Puhelu

Aden POV
Timeskip 3kk
⚠️päihteet⚠️
On mennyt kolme kuukautta, tunnen saman oudon tunteen vieläkin. Ahdistus, väsymys.
Tiedän että voisin mennä terapiaan, mutta en tiedä mikä minua edes ahdistaa. Kaikki? Ei, haluaisin unohtaa kaiken hetkeksi. Kaikki murheet ja ahdistuksen, mutta millä? En ainakaan ole alkamassa käyttämään huumeita.

Havahdun ajatuksistani kun kuulen että puhelimeni soi, kukakohan sielläkin soittelee.
Otan puhelimen käsiini ja katson kuka soittaa, se on Joonas.

J:moroo
M:moi
J:kauanko sulla vielä kestää?
M:siis missä mun pitäis olla?
J:studiolla, etsä muistanu et meillä on treenit tänää?
M:öö en, mut mä alan tulee
J:joo heippa.

Ei vittu, miten en ole muistanut treenejä. Nousen sohvalta ja kävelen eteiseen, katson peilistä itseäni. Vihreitten silmien alla on tummat silmäpussit, ne näkee aika selvästi.
Laitan kengät jalkaan ja otan takin, varmistan vielä että minulla on puhelin ja avaimet. Lompakkoa tuskin tarvitsen,en minä kaupassa käy. Astun ovesta ulos ja lähden kävelemään rappusia alas, avaan alaoven ja lähden studiolle päin.

Studiolla

Astun sisään, kaikki tutut kenkä parit ovat ihan sotkussa eteisessä. "Vihdoin sä tulit", kuulen Joelin sanovan. "Joo, sori unohin ihan kokonaan", sanon ja kävelen jätkien luo.
"Ooksä nukkunu yhtään?" Aleksi kysyy. "Oon yrittäny, mut ei onnistu", vastaan ja istun lattialle. "Onks kaikki okei?" Olli kysyy. Olen kyllästynyt tuohon kysymykseen. "Voitteko jo lopettaa, aina ku mä oon teidän kaa te kysytte saman aina, kaikki on ihan fine en oo vaa saanu unta vaa", sanon. "Me ollaan vaa huolissaan susta, eka kerrot sun hirveestä bändistä ja sitte sut kidnapattiin ja raiskattiin", Niko sanoo. "Noku kaikki on okei nyt", vastaan. "Ootko sä ees tehny sitä rikosilmoitusta?" Tommi kysyy. "En, en oo muistanu", vastaan rehellisesti. "Mut voijaanko nyt treenata vai miks me täällä ollaan?" Jatkan.
"Joo voidaan ainaki mun puolesta", Joel sanoo sohvalta.

Timeskip 4H

Nikon POV

Olemme treenanneet jonkun neljä tuntia nyt putkeen. Ade on ollut todella poissa oleva, hän ei ole ollut nyt pariin kuukauteen sama Ade joka liittyi bändimme. En tiedä mikä hänellä on, haluaisin auttaa häntä, mutta en tiedä miten. "Mä taidan lähtee kotiin", kuulen Aden sanovan ja nousee sohvalta. "Miks?" Kysyn.
"No mun pitäs tehä se rikosilmotus, ja sit voisin yrittää vaikka nukkua vähän", Ade vastaa ja kävelee eteiseen. "Onks huomenna treenejä?" Ade kysyy eteisestä. "Öö ei kai", Joonas vastaa vessasta. "Ok, moikka", Ade huuta ja ovi sulkeutuu. "Ade ei oo okei", sanon heti kun ovi sulkeutui. "Kaikkihan sen huomaa", Jatkan. "Eikai se ny päihteitä käyttäs enää", Aleksi sanoo. "Tuskin", Joonas sanoo kun istuu sohvalle. "Toivotaan", sanon samalla kun katson käsiäni. "Jos käyttää se lentää bändistä", Joel sanoo. "Mitä vittua Joel?" Kysyn. "No en mä haluu meijän bändii huume tyyppejä haluu", Joel tunnustaa. "No en mäkää, mut tuskin se käyttää päihteitä", Aleksi sanoo työpöydältään. "Mmh", vastaan.

Aden POV

Olen melkein kotona, kunnes joku ottaa hihastani kiinni. Käännyn katsomaan kuka se oli, se oli ehkä 13-vuotias tyttö. Todennäköisesti joku fani. "Moi ,voisinks mä saada yhteiskuvan?" Tyttö kysyy. "Joo", vastaan ja menen vähän kyykkyyn. Tyttö otti kuvan ja kiitti, ihan kiva kai. On fanit kivoja, jotkut eivät, ne jotkut ovat sellaisia jotka halaavat ilman että kysyvät yms. Jatkan matkaani. Katselen eri rakennuksia kun kävelen, mutta sitten isken silmääni kaupan jossa myydään sähkötupakoita. Muistan kun käytin niitä, olin silloin 17-19vuotias. En tiedä miksi, mutta sain idean että voisin käydä ostamassa. Ehkä se auttaisi tähän ahdistukseen? Niinkuin kerroin kun olet pilvessä kaikki stressi katoaa, koska no olet pilvessä. Astun kauppaan sisään, menen kassalle ja pyydän semmoisen minkä haluan. Maksan ja lähden, laitoin hupun päähän koska en halua että kukaan tunnistaisi minua. Esim joku fani, äiti tai joku bändistä.

Pääsin kotiin vihdoin. Otin ulkovaatteet pois ja astelin olohuoneeseen, otin sähkötupakan. Onneksi sähkötupakkaa voi polttaa sisällä koska ulos en olisi menossa. Vedän tuota myrkkyä sisään, tunnen tutun tunteen.

Timeskip 1,5h

Tässä olen vetänyt melkein kahta tuntia, alan tuntea olon oudoksi. Otan puhelimeni ja etsin vanhan bändiläiseni Miisan numeron, painan *soita* nappia. Puhelin piippaa pari kertaa ja sitten Miisa vastaa.

Miisa=Mi
Ade= Ad
Mi:Haloo?
Ad:Moi,Ade täällä
Mi:oikeesti?
Ad:eiku leikisti
Mi:no mitäs sä?
Ad:Oisko sul jotai?
Mi:Ois mulla,luulin et sä lopetit
Ad:Mmh, missä ja millo?
Mi:Tänään, siellä studion puistolla
Ad:Ok, monelta?
Mi: Klo 23.00
Ad:Ok Nähään
Mi: joo

Mitä vittua menin tekemään. Kello on jo 22.23 Voisin alkaa lähteä kävelemään sinne, koska sinne kestää kävellä ehkä 20min. Laitan kengät jalkaan takin päälleni, puhelin taskuun myös avaimet ja lompakko. Avaan oven ja painan hissin nappia, hissi saapuu ja ovet avautuvat astun sisään.

Olen puistolla missä Miisan kanssa sovimme näkevämme. Ulkona ei oikein ole ketään, se on ihan hyvä. "Kato pitkästä aikaan", kuulen tutun äänen takaani. Käännyn ja nään Miisan. Hänen blondi tukka on yli olkapään, ennen hänellä oli punainen tukka. Hän on nykyään todella laiha myös, mitä hänelle on käynyt? "Onks sul ne?" Kysyn pitäen katsekontaktia. "Joo tässä", Miisa sanoo ojentaen pussin missä on pillereitä.
"Paljonko oon velkaa?" Kysyn ottaen lompakkoni. "Et yhtään", Miisa sanoo ja lähtee kävelemään sinne mistä tuli. Mitä vittua toi oli? Aivan sama, aloin kävelemään kotiin päin.

Pääsin vihdoin kotiin. Istahdin sohvalle ja avasin pussin, otin kaksi pilleriä ja murskasin ne. Sitten vedin ne. Maku oli ihana, en voi valehdella. Siinä sitten vedin pilveä ja vähän muutakin parisen tuntia, mutta sitten taisin nukahtaa.

——————-
Sanoja:873
Ohhoh nytten tais käydä vähän ohrasemmin