My Trust In You || H.S || Finnish

kahdeksas luku

Livian nk.

Tanskassa emme viipyneet kuin pari päivää ja lähtisimme tänään jatkamaan matkaa Ruotsiin lentokoneella. Kello on jotain 9 aamulla ja yksityiskoneemme lähtisi vartin yli yksi päivällä. Makoilemme tällä hetkellä Harryn kanssa sängyssä molemmat puhelimilla. Minä olen viestitellyt koko aamun Alinan kanssa siitä miten vietävän kateellinen hän on minulle. Ymmärrän hyvin hänen kateutensa, kyllä minäkin kadehtisin jos esim. Alina olisi tässä tilanteessa ja minä en. Suljen puhelimen ja tuijotan kattoon. Suljen silmäni ja tunnen lämpimän suukon poskellani. Yritän pidätellä hymyä mutta en pysty, naamalleni leviää leveämpi hymy kuin kenelläkään muulla koko maailmassa. Käännyn kyljelleni ja suutelen maailman söpöintä poikaa. Viimeyö oli parempi kuin mikään pitkäänaikaa...

Aikaa kului monta tuntia, sain oman laukkuni pakattua jo kun Harry istui vielä aamupala pöydässä selaten puhelintaan. Menin laittamaan kenkiäni jalkaan sillä alkoi olla vähän kiire lentokentälle. Kävin tarkistamassa vessan vielä että sinne ei jäisi mitään tavaroitani.

"Yrittäisit nyt ees" Huudan Harrylle oven suusta. Astun ulos huoneesta käytävälle, johan poikaan tuli vauhtia. Harry suorastaan juoksi pakkaamaan. Koputin muiden poikien huoneen oveen. Niall tuli avaamaan. Kysyin olivatko he valmiita. Olivat. Niall, Liam ja Louis tulivat kanssani käytävän penkille istumaan ja odottelemaan Harrya.

"Noh, mites teijän yö? Vissiin aika villiä menoo..." Louis sanoo suuri virne naamallaan.

Hymisen vain jotain vastaukseksi ihan punaisena. He olivat ilmeisesti kuulleet meidät..

Harry saapui onneksi paikalle parin minuutin päästä ja pääsimme lähtemään. Menemme hissillä hotellin ulko-oville ja palautamme avainkortit respaan Louiksen kokoajan vilkuillessa minua ja Harrya. Liam ilmeisesti yritti tönimällä saada hänet lopettamaan, mutta ei. Yritimme päästä taksiin ihmisjoukon läpi.

"Mee mahollisimman nopee taksiin, älä vastaile kysymyksiin." Harryn neuvoo.

"Saanko silti vastata jos haluu?" Kysyn ja Harry nyökkään minulle.

"Oo kuitenkin varovainen." Hän vielä lisää ennen fanisukellusta.

Kävelemme reipasta tahtia ihmisjoukon luokse ja yritämme päästä läpi. Anna halin ja yhtärin muutamille jotka sitä pyytävät, käyn myös toisen puolen läpi ettei vaan kukaan halukas jää ilman, olen silti ennen poikia autossa sisällä. Lopulta hekin tulevat autoon ja pääsemme lähtemään.

"Miten se jakso käydä kaikki läpi?" Louis ihmettelee.

"En tiiä, ehkä sen takia kun tiiän millasta on olla faniseurueessa mukana (koska minähän en ikinä heitä ole kunnolla fanittanut) ja kuinka kauheeta olis jäädä ilman halia ees multa, mutta kaikista paras vaihoehto olis varmasti teijän hali kuitenkin."

"Varsinkin sun" sanon Harrylle niin että vain hän kuulee. Harry vastaa hymyillen minuun ja suukottaa poskeani. Louis mulkoilee Harryn toimia vierestä. Minä vain nauran.

Saavumme lentokentälle, menemme turvatarkastuksen läpi ja veimme matkalaukkumme. Istuimme odottamaan sohvalle.

"Mua jännittää taas" kuiskaan Harrylle. Poika laittaa kätensä reidelleni ja silittää sitä.

"Ei mitään hätää, mä oon täs koko ajan". Perhosia lentelee vatsassani Harryn ja lentämisen takia. Ihanaa ja kamalaa samaan aikaa.

Lentokoneemme saapui ja nousimme kyytiin. Istuimme Harryn kanssa vierekkäin, minä olin ikkunapaikalla, tietenkin. Olin edellisen yön nukkunut hieman muonosti ja lentomme oli hieman myöhässä lähtöaikataulusta, joten menin istumelle kyljelleni makaamaan kasvot selkänoojaa kohti ja pää Harryn sylissä. Laitoin silmäni kiinni, tunsin kuinka poika silitti hiuksiani, kunnes nukahdin.

Herään Harryn ihanan ääneen "rakas sun pitää nousta istumaan nousun ajaks". En olisi jaksanut, mutta nousen vastentahtoisesti ja unisesti ylös ja laitan turvavyön kiinni. Niall joka istuu minua vastapäätä kaivoi repustaan suklaata, minun lempisuklaata. Ojennan käteni poikaa kohti toiveikkaasti. Nialler antaa minulle palaan suklaata ja sanoo "tää on vaan siitä hyvästä että pysyisit hereillä".

Naurahdan ja tungen suuklaanpalan suuhuni. Lähdemme liikkeelle ja mahan pohjassani kouraisee. Tartun Harrya kädestä ja puristan sitä ihan huolella. Katson ikkunasta ulos kunnes tajuan, että se ei kannata. Kyynel valuu poskelleni, toinenkin ja kolmas. Harry huomaan että itken, hän kaappaa minut lujaan halaukseen, kastelen pojan paidan vahingossa mutta en anna sen haitata. Irrottaudun halauksesta ja Niall tarjoaa minulle lohtusuklaat, kiitän ja tungen sen suuhuni jo hieman hymyillen.

Pääsemme ilmaan turvallisesti ilmaan, nukahdan istualleen pää Harryn olkapäällä.

•••

Herään pompottavaan tunteeseen, ilmakuoppia. Voi vittu. Nojaan Harryyn ja puristan hänen kättään kovaa. Samalla kuulen kuinka lentokoneen moottorit eivät pidä ääntä enään. Murtunreseen käteeni jomottaa, tunnen kuinka kone lähtee menemään lujaa alaspäin. Miljoona kyyneltä valuu poskilleni ja kastelee Harryn paidan. Olen nyt totaalisessa paniikissa. Kone jatkaa matkaansa alaspäin kunnes rysähdämme isolle aukiolle. Minä selviän hengissä pienillä vaurioilla. Nousen ylös ja alan etsimään muita. Löydän heidät kohtuullisen nopeasti murskaantuneesta koneesta. Ja jokainen heistä myös... Harry olivat kuolleita. Itken hillittömästi kunnes tunnen hellä kosketuksen poskellani. Säpsähdän hereille näen Harryn huolestuneet kasvot edessäni. Poika on polvistunut eteeni lentokoneen lattialle ja pyyhkii kyyneleitäni pois sitä mukaa kun niitä tulee. Syöksyn halaamaan poikaystävääni itkien.

"Kaikki on hyvin" kuulen pojan lempeän äänen.

En vain ymmärtä miks aina lentokoneessa nään painajaisia. Ja aina niissä menettää jonkun joka on itselle rakas.
Selitän jälleen Harrylle itkien mitä näin. Poika halaa minua myötätuntoisesti.

"Nyt pelkään lentämistä vielä enemmän" kuiskaan hiljaa Harryn korvaan.

"Ei sun tartte pelätä, mä oon tässä." Poika sanoo rauhoittavasti.

//

Word Count: 772