My Trust In You || H.S || Finnish

Neljästoista luku

"Haluaisin nyt jutella siitä mitä tapahtu sillon paripäivää sitten."

Harry kääntää päänsä minua kohti ja nyökkää minulle katsoen minua vihreillä silmillään pienesti hymyillen. Hymystä huomaan että häntä oikeasti kiinnostaa.

Avaan suuni sanoakseni jotain mutta suljen sen silti. Harry katsoo minua kysyvästi.

"Sano vaan." Harry sanoo lempeästi hymyillen.

"Okei." Sanon niin hiljaisella äänellä kuin vain pystyy.

"Sullahan on siis sisko jonka nimi on Gemma?" Sanon kysyvästi ja Harry nyökkää kevyesti.

"Viestittelit sille ilmeisesti sillon yöllä ennen kun lähin."

Harry katsoo minua kysyvästi ja jatkan kertomustani.

"Mä heräsin siinä yhessä kohassa ja huomasin että oot vielä hereillä. Määhän en siis tienny ennen eilistä että sulla on sisko joten älä kyseenalaista ainakaan paljoa. Eli tosiaan näin sen sun viesti sen öitä rakas. Katoin sen jälkeen kenelle olit sen lähettänyt. En siin kohtaa tietenkään mitään tajunnu ja lähin paineleen. Otin kaikista lähimmän lennon ja tulin tänne. Alina sit vasta tajus kertoo et se on sun sisko ja sen jälkeen tajusin että oon tehny liian ison virheen. Toivon edelleen et haluut olla mun kaveri ees."

Saan kertomukseni loppumaan ja yksi kyynel valahtaa poskelleni. Mulla ei oo mitään käsitystä miten Harry aikoo reagoida.

Harryn nk.

Kuuntelen kiinnostuneena, mutta samaan aikaan myös jännittyneenä Livian tarinaa.

Lopulta hän lopettaa sanoihin: "Toivon edelleen et haluut olla mun kaveri ees."

Jos totta puhutaan ei hänen tarinansa minua hetkauttanut ja voisin jatkaa hänen poikaystävänään vaikka heti. Kasvoiltani on kuitenkin tällähetkellä varmasti vaikeaa tulkita mitä ajattelen sillä kasvoillani ei oikeastaan ole ilmettä lainkaan.

Katson syvälle tytön silmiin ja levitän käteni.

"Anna hali?" Sanon lopulta ja Liv syöksyy kaulaani. Tunnen kuinka tytön kyyneleet kastelevat paitani. Rutistan häntä niin lujaa kuin mahdollista.

"Voiks sä antaa mulle anteeks?" Tyttö sanoo itkuisella ja voimattomalla äänellä.

"Niin kauan kun sä oot mun tyttöystävä, niin meitä ei erota mikään muu kuin pettäminen." Sanon halauksen keskeltä hymyillen leveästi.

Kuluu hetki ja toinenkin hetki, jonka jälkeen tyttö on ilmeisesti sisäistänyt mitä sanoin. Liv irrottautui halauksesta ja istuu omalle paikalleen sohvalle ja katoo minua epäuskoinen ilme kasvoillaan suoraan silmiin edelleen pienesti itkien.

"Siis sä haluut jopa olla mun kaa viel yhes?!" Tyttö sanoo melkein huutaen epäuskoisena.

Nyökkään hymyillen leveästi ja katsoen tyttöä syvälle silmiin. Liv hymyilee minulle takaisin ja syöksyy suutelemaan minua.

Hetken kuluttua irrottaudumme ja Liv katsoo minua niin että aikoisi sanoa jotain. Arvasin oikein.

"Miten sait sen paketin tänne niin äkkiä sen mun viestin jälkeen?"

"Lähettiin heti sillon ku lähit niin sun perään ja usko tai älä, oltiin sun kaa samassa koneessa, mut en sillon viittinyt tulla ihan heti sanoon mitään ja joo."

Tyttö katsoo minua hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan.

"Mä rakastan sua!" Tyttö sanoo lopulta ja halaa minua oikein tiukasti.

-

Muut pojat ja Alina tulivat iltapäivällä takaisin. Pojat jäivät vielä pariksi päiväksi luokseni.

Tänään oli tarkoituksena jatkaa matkaa palaamalla täältä Amerikasta Englantiin, jossa jokaisella pojalla on oma asunto. Alina on lähdössä myös mukaan.

-

Kävelemme lentokentällä rykelmänä. Kiinnitän katseeni erään seinän vieressä seisovaan, mustaan pukeutuneeseen miehen. Hänellä oli puukko kädessään. Ikävä kyllä en nähnyt hänen kasvojaan ison hupun takia. Minusta tuntui että mies seurasi katseellaan minua, juuri minua. Minua alkaa hieman karmimaan ja kylmätväreet kulkevat pitkin selkärankaani. 

Päädymme lopulta myöhäisen illan (klo. 21.50) kunniaksi syömään valmiiksi täytettyjä sämpylöitä lentokentän suureen aulaan jossa odotamme paraikaa lentokoneeseen nousua. Miten olen taas päätynyt lentämään?, Muistaakohan Harry enään että en pidä lentämisestä?, Mitä jos kone tippuu tällä kertaa ja me kuolemme? Ja kuka hitto se mies sielä seinän vieressä oli?!  Kysymyksiä olisi ollu vaikka kuinka monta, mutta ennen kuin ehdin jatkaa yliajatteluani, herään kysymysten täyteisestä transsita karheaan ja huolestuneeseen miesääneen, joka kuuluu vierestäni.

"Ooksä kunnossa?"

"Joo, kuin nii?" Yritän esittää tietämätöntä.

"No kun sä rakas itket nii ajattelin vaan..."

Itken!? Miten en ollut huomannut kyyneleitä?! Vaivun epätoivoon.

"Sua jännittää taas, vai?" Kuuluu taas Harryn ihana ääni.

Hän muisti.

Kasvoilleni vääntyy ihan pienenpieni hymy. Pyyhin suolaiset kyyneet kasvoiltani, painan pääni Harryn lihaksikasta olkapäätä vasten ja mumisen jotain epämääräistä vastaukseksi.

"Hhhmm... Ehkä vähän."

Harry kaappaa minut halaukseen. Pääni on tälläkertaa pojan rintakehää vasten, valutan sekalaisista syistä kyyneleitä, jotka kastelevat kiharapään paidan täysin.

-

Kävelemme lopulta koneeseen. Pidän matkalla Harryn kädestä kiinni tiukstai. Käännän katseeni taakse, nähdäkseni olivatko muutkin mukana vielä, mutta se oli virhe. Sillä näin se saman mustiin pukeutuneen miehen jolla on puukko kädessä, niin kävelevän perässämme.

Käännän katseeni takaisin menosuuntaan ja nopeutan kävelytahtiani ihan hitusen.

Istun lopulta lentokoneeseen ikkunapaikalle ja Harry-kultani tulee viereeni. Niall ja Liam istuu edessämme, sekä Alina ja Louis vielä heidän edessään. Vilkaisen taakseni, palästyn ihan suunnattomasti, sielä istuu se mustahuppuinen puukko äijää. Käännän katseeni salamana takaisin eteenpäin.

Huomaan Harryn kysyvän katseen itsessäni.

"Mitä?" Saan sanotuksi pienessä pelkotilassa.

"Näytät aika kalpeelta." Harry sanoo ehkä hieman huolissaan.

Kohotan vain kulmiani epäuskoisena ja siirrän katseeni edessä olevan istuimen vaalean harmaaseen selkänojaan.

Pian nousemmekin ilmaan, kaivan repustani puhelimeni ja kuulokkeet. Laitan jonkun random soittolistan spotifystä pyörimään ja katselen ikkunasta ulos.

Lentoa on kulunut nyt 2 tuntia ja minua alkaa väsyttämään ihan hirveästi. Laitan puhelimeni ja kuulokkeet takaisin reppuuni. Painan pääni vieressäni puhelinta selaavan Harryn olkapäälle, silmäni painuvat väkisin kiinni ja lopulta nukahdan täysin.

//

Word Count: 825