My Trust In You || H.S || Finnish

kymmenes luku

Pääsemme alakertaan aamupala kattauksen ääreen. Minä istun Loun ja Niallin kanssa aamupalalla samassa pöydässä ja parin pöydän päässä istuu Harry selin minuun ja Liam Harrya vastapäätä. Minulla on kädessäni vihreä omena ja muilla pöydässä istuvilla on kunnon lautaselliset pekonia ja munakokkelia. Otan haukun haluttomasti omenasta. Pureskelen palasen vasten mielisesti. Laitan koko loppu omenan Loun tarjottimelle ja nojaan päätä käteeni.

"Sun pitää Liv syödä enemmän." Kuulen Loun äänen korvassani.

"Ei oo nälkä." Vastana hiljaa seinää tuijottaen.

"Eikun ihan oikeesti syöt nyt ees ton omenan loppuun." Lou inttää.

"Mulla ei vittu ole nälkä!!" Huudan pojalle ja lähden itkien puolijuoksua pois.

Menen sisään Harryn huoneeseen ja haen omat tavarani. Vien ne väliaikaisesti Loun huoneeseen vaikka eivät ne sielä kauaa ehdi olla. Istun Loun huoneen sohvalle ja selaan mahdollisimman nopeasti Jefferson Cityyn lähteviä lentoja. Löydän sopivan ja varaan sen. Sen jälkeen soitan taksin minua hakemaan. Tungen kaiken matkalaukkuuni ja laitan kengät jalkaan. Lähden hotellin ovista ulos, odotan hetken kunnes taksi pysähtyy kohdalleni. Kuulen juoksu askelia takaani. Menen nopeasti autoon ja suljen oven. Katson kuka oli juossut perääni. Lou... Nyt olisi liian myöhäistä kääntyä takaisin, kun kerran olin jo lähtenyt.

Saavuin lentokentälle. Laitoin viestiä Alinalle että olen tulossa jo kotiin... Odotan pitkään, kunnes pääsen koneeseen vihdoin. Etsin paikkani ja istahdan siihen. Odotan että lento lähtee. Jännitän taas tosi paljon, varsinkin kun olen nyt yksin. Puristan Harryn käden sijaan nousun ajan istuineni pehmeää reunaa.
Selvisin, olemme nyt ilmassa. Laitan kuulokkeet korviini ja One Directionia soimaan. Ensimmäisenä tulee Right now. Biisi jonka aikana en voi olla itkemättä varsinkin nyt. Alina opetti minua aikoinaan rakastamaan tuota biisiä. Katselen haikeana ikkunasta pilviä ja kuuntelen itkien kappaletta. Musiikki vaihtuu satoja kertoja ennen kuin laskeudumme maan tasalle.

Kävelen viimeisten joukossa ulos koneesta. Näen Alian vilkuttamassa kauempana minulle iloisesti. Väännän tekohymyn naamalleni ja juoksen halaamaan ystävääni.

"Miten lento meni? Mitä sun kädelle on tapahtunut? Ja miks tulit jo nyt takas?" Alina kyselee ihmeissään.

"Hyvin meni, tipuin sängystä ja mun käsi keikattiin ja tota ööö..." sitten enää pystynyt feikkaamaan ja purskahdin itkuun keskellä lentokenttää niin että kaikki varmasti kuuli.

"No niin nyt kerrot mitä kävin, aattelinkin että kaikki ei oo nyt ihan okei!!" Alina sanoi tiukasti.

En kyennyt puhumaan. Olen hiljaa seuraavan tunnin, kunnes pääsimme luokseni. Heitin kengät ja takin mihin sattuu. Sitten menin ja makasin eteisen lattialla itkien kauan. Alina tuli istumaan viereeni ja silitti yläselkääni hellästi.

Nousin istumaan ja katsoin Alinaa itkuisena.

"Mä voin selittää nyt." Sanon hiljaa.

//anteeks nyt tällanen tositositosi lyhyt luku, mutta oli vaan pakko pysäyttää tähä kohtaa.🥲🥲

Word Count: 415