My Trust In You || H.S || Finnish

30 luku

Livian nk.

"Hei mä varmaan soitan sille Paulille nyt, nii älä jooko häiritte sitten tää on nyt oikeesti tärkeetä." Sanon vakavana huoneemme sohvalta sen toisessa päässä makaavalle ystävälleni.

"Joo en tietenkään." Hän vastaa aivan pokkana takaisin.

Kaivan sen jälkeen poikien henkivartijan numeron puhelimeni yhteystietojen syövereistä. Toivottavasti ei ole huono hetki soittaa. Painan soita  nappia jännittyneenä ja ja nostan puhelimeni korvalleni. Se ehtii tuuttaamaan aika monta kertaa ennen kuin kuulen lempeän miesäänen linjan toisessa päässä.

***

"Joo eli me sovittiin nyt sit Paulin kanssa että se tulee päästään meijät sisään sen areenan takaa heti poikien keikan alussa. Sit meillä on hyvää aikaa valmistella kaikki jutut siel bäkkärillä. Keikan lopuks Paul jää viivyttään Harrya että joku muista pojista tajuu meijät ennen Harryy, jonka jälkee Harry tulee sinne ja joko se järkyttyy tai sit senon ilonen." Kerron innoissani Alinalle joka kuuntelee minua pelkkänä korvana.

"Mun mielestä toi on aika hyvä, mutta voidaanko laittaa sit ne aamuset asut päälle just ennen kun pojat tulee et niil on vähän miettimistä, koska oon aika varma että ne näki meijät sillon kyllä ne päällä!!" Alina huutaa vastaukseksi vähän nauraen.

"HEI JOO TOI ON NIIN HYVÄ IDEA!" Vastaan ja yhdyn hillittömään nauruun.

***

"Noniin onks meil kaikki mukana?" Kysyn stressaantuneena juuri kun olemme lähdössä hotellihuoneestamme. Pojat ovat menneet taas jo todella aikaisin paikanpäälle.

"Meijän asut, ja sun sydänilmapallo. Tarvitaanko me mitään muuta tähdellistä kamaa mukana?" Alina kertoo katsoen muovipussiin kädessään.

"En mä usko. Ja sitä mitä ei oo, niin ei myöskään tarvita oikeesti." Sanon yrittäen esittää määrätietoista. Sitten astumme ulos ovesta ja suuntaamme hissille. Hissillä lasisille alaoville, josta taksiin joka jo odottaakin meitä hotellin edessä.

"Mua jännittää ihan sikana." Sanon melkein purskahaten itkuun. Eniyen tässä koko operaatiossa minua jännittää Harryn reaktio. En osaa yhtään ennustaa onko hän iloinen minun näkemisetsäni, vai pettynynt että olen salaillut häneltä sen että olen elossa, vai onko hän vihainen jos hän ei olisikaan halunnut nähdä minua enään. Olemme melkein perillä kohteessamme, ja minusta tuntuu että en osaa enään hengittää, ainakaan normaalisti.

"Hei hyvin se menee. Oon satakymmenen prosenttisesti varma että Harry on mega ilonen kun näkee sut vihdoin." Alina sanoo viereiseltä penkiltä iloisesti.

En ehdi vastata enään mitään sillä taksi pysähtyy areenan pihaan. Maksamme matkan jonka jälkeen nousemme ulos autosta. Etsimme hetken reittiä takaoville, kunnes näemme erään oven raosta Paulin vilkuttamassa meille.

Mies ohjaa meidät ystävällisesti One Directionin pukuhuoneeseen/oleskelutilaan. Varmistamme vielä hänen kanssaan suunnitelman ennen kuin Paul jättää meidät huoneeseen kahden.

Harryn nk.

"Siis te ette tiiäkkään kuinka huolissani oon Liviasta." Sanon hiljaa surullisesti meidän istuessa autossa matkalla kohti samaa areenaa missä eilen esiinnyimme.

"Me kaikki Haz rakas tiietään se, mut ei osata auttaa sua muuten kun lohduttamalla." Louis sanoo hiljaa vierestäni.

"Hmmm..." Saan vain suustani ulos epämääräisen huokauksen.

Loppumatka oli armottoman hiljainen siihen asti, kunnes nousimme ulos areenan takan välttääksemme fanien hyökkäyksen. Toki he ovat mukavia, välillä liiankin mukavia. Liika vain on liikaa tietyissä asioissa. Varsinkin silloin kun se ylittää liiallisuuden rajan todella korkealta.