Livian nk.
Tunnen muovisen hajun sieraimissani ja kuulen vain hiljaisuudessa pinentä hurinaa. Avaan simiäni hitaasti ja näen kirkkaan auringonvalon ikkunasta. Katselen ympärilleni tokkuraisena. Olen valkoisessa huoneessa, joten varmaan tämä on sairaala. Mutta miksi minä muka täällä olisin, en muista ainakaan että mitään olisi tapahtunut. Huomaan lopulta jonkun mustan möykyn sänkyni vieressä. Katson tarkemmin ja tunnistan ihmisen Alinakasi, joka nukkuu.
"Alinaaa" Kuiskaan hiljaa tökkien tätä päähän. Hahmo alkää äännellä ja liikkua vähän ja lopulta nousee istumaan.
"Livia jumalauta sä elät!!"Alina huudahtaa nähdessään minut.
"Mitä mulle tapahtu, tai siis miks oon tässä ja missä heles Harry on???"
"Rauhotu, mä selitän mitä sulle tapahtu." Alina sanoo tyynesti ja luon häneen kiinnostuneen katseen.
"Nosiis sillon joulun jälkeisenä päivänä istuttiin sohvalla, siis sinä, minä, Harry ja Louis. Sit sä lähet hakeen vettä. Et pääse kun siihen sohvan nurkalle kun alat hengittään raskaasti ja kaadut kippurassa maahan ja alat haukkoon henkee. Sen jälkeen sä sit vissiin pyörryt. Sit Louis nostaa sut sohvalle koska Harrylla on se käsi paketissa. Samalla mä soitan ambulanssin ja sit sut tuotiin tänne."
"Mikä mulla sit oli ja mikä päivä tänään on?" Kysyn ihmeissäni.
"Sulla on siitä aijemmasta puukotuksesta johtuen toisessa keuhkossa reikä. Ei oo kuulemma vaaraks jos oot ihan rauhallisesti kunnes se sulkeutuu ittestään. Ja tänään on eka päivä vuotta 2017, eli olit nukuksissa suurinpiirtein viikon." Alina kertoo ja nyökkään vain vastaukseksi. Mielessäni näes pyri nyt ihan muut jutut. Missä Harry?
"Tiedäksä missä harry on?" Kysyn Alinalta joka tuntuu sivuuttavan koko kysymyksen.
"Mut hei mikäs sun vointi on nyt? Haluutko lähtee kotiin?"
"Mä kysyin missä Harry on ja sä alat kyseleen mun vointia?! Missä se on?" Kerron kysymykseni uudestaan.
Alina katsoo minua vain surullisella ilmeellä ja nyökkää yöpöytää kohti joka sijaitsee vieressäni. Pöydällä on valkoinen kirjekuori. Voin heikosti nähdä, että siihen kirjoitettu nimeni kauniilla käsialalla. Kurkotan hieman ja nappaan kuoren pöydältä. Pitelen sitä käsissäni tutkivasti hetken kunnes alan avata sitä varovasti. Vedän sisältä kaksinkerroin taitetun valkoisen paperin ja avaan sen niin että näen kauniilla käsialalla kirjoitetun tekstin jota alan heti lukemaan.
"Livia jos sä joskus näät tän, niinku toivoisin, niin haluun että sä tiedät, et jos mun ei olis tänään tarvinnu lähtee kiertueelle, olisin sielä sun luona. Ihan vaan varmistaakseni että sulla on kaikki hyvin. Mä oon niin pahoillani että lähdin mut en voinu mitään, tää on mun työ. Toivon, että kun palaan oot vielä sielä. Tuut oleen mun sydämmessä always and forever.
p.s kuoressa mun luottokortti sun käyttöön ja meijän asunnon avaimet.
All the love, Harry <3"
Mitenniin meidän asunto? Tai no, tavallaan. Mietin itsekseni, kunnes Harryn kirjeen herkkyys kaivautuu ihoni alle ja alan itkeä. Sellaista se on kun on rakastunut...
"Anna hali" Alina sanoo levittäen kätensä halauksen merkiksi ja syöksyn hänen kaulaansa.
"Mitä siin luki? jos siis saan kysyy." Tyttö mumisee hiuksiani vasten.
"Ne lähti..." on ainoa mitä saan suustani ulos. Niin shokissa olin.
"Mä tiiän. Oon niin pahoillani. Harry olis kyllä herättäny sut mut sillä ei oikeesti ollu aikaa." Alina kertoo nopeasti.
"Hei ei sun tartte olla pahoillaan. Mä vaan oon nyt tosi tosi surullinen. Mut mä uskon et kyllä et se olis herättäny mut koska se sano siin kirjeessä et olis kyt täälä mun luona jos se vaan vois." Tuntuu jotenkin hullulta ajatella mutta haluan nähdä hänet mahdollisimman pian.
"Aika sopöö" Alina sanoo hymyillen.
"Missä pojilla on ekat keikat?" Kysyn ihan vain mielenkiinnosta.
"Ne lensi tänään Saksaan, sielä on ekat kolme, sit siitä ne lähtee ranskaan ja vetää siel pari keikkaa. Kui niin?"
"Eiku mä aloin vaan miettiin kuinka hemmetin tyhmä oon ollu. Mä mokasin mun ja Harryn suhteen aikana liian monta kertaa ja aina sen anto mulle anteeks. Ja nyt kun Harry teki yhen virheen, joka on kuitenkin korjattavissa, niin mä en ees harkinnu anteeksantoo, vaikka se osti mulle vitun kalliin korunkin." Kerron vieressäni istuvalle Alinalle.
"No mut tykkääksä siitä vielä?" Alina kysyy varmistavasti.
"Mä oon tykänny siitä ihan hirveesti kokoajan, mutta lopetin vaan siihen luottamisen, joka sit peitti mun tunteet sitä kohtaan. Vaan sen yhen pikku jutun takia... Mä oon ollu niin inhottava Harrylle vaikka sen on kuinka yrittäny. Koska nytkin se sano tossa kirjeessä että jos ne ei olis lähteny, niin se olis täälä varmistamassa että MULLA on kaikki hyvin." Jatkan hennosti kyynelehtien.
"Joten mä aijon lähtee saksaan just nyt ja pyytää anteeks!" Sanon hiljaa huutaen.
"Joo mutta voitko rauhottuu ees vähän sä ehit kyllä. Ootetaan nyt ees jos lääkärit tulis päästään sut kotiin täältä tai jotain." Alina sanoo minulle toppuutelevasti. Hänen jarrutteluistaan huolimatta aijon mennä pyytämään Harrylta anteeksi, maksoi mitä maksoi. Mitä vain että voin vielä ehkä pelastaa suhteeni unelmieni mieheen.
***
"Noniin, nyt olet valmis lähtemään vapaasti." Iloisen oloinen nainen sanoon ja käännyn sairaalan oville päin.
"Muista sitten että sinulla pitää olla joku vahtimassa että kohtausta ei tule uudestaan, tai että se saadaan heti hoitoon niinkuin tällä kertaa." Nainen sanoo vielä ja nyökkään vastaukseksi. Sitten kävelemme Alinan kanssa vierekkäin ovista ulos.
"Eliiii....sun on pakko lähtee mun mukaan. Jeij me lähetään Saksaan!! " kiljun ystäväni korvaan.
"No kai mun on pakko." Hän vastaa sarkastisesti hymyillen. Tottakai hän haluaa nähdä Louiksen. Ehdottomasti.
//
Word count: 828
Aika jees uus luku. Vähän ehkä junnaa nyt paikallaan tää stoori mut joo sori siitä.
YOU ARE READING
My Trust In You || H.S || Finnish
Fanfiction"Jos nyt kuolen, niin en edes ehtinyt kertoa Harrylle että rakastan häntä edelleen." ----------------------------------- [Kirjan nimi vaihtunu joku 5 kertaa älä hämmenny] Aloitettu: toukokuussa 2022 Uusin ja vika julkaisu: 4.2.2023 Tägien ekat sijot...
