Harryn nk.
Tiedättehän sen tunteen kun olet asunut monta kuukautta eksäsi kanssa haluaisit palata yhteen elämäsi rakkauden kanssa mutta hän onkin eri mieltä? Joo mä tiiän sen ainakain. Vähän liiankin hyvin. Liv vain luulee että on satuttanut minua vaikka ei oikeasti ole. Hän luulee että suhteemme ei enään toimisi. Hän sanoi nii, vasten kasvojani. Sii minä jopa suuteliin häntä silloin kun pelastin hänet sieltä ladosta, ja hän vaikutti nauttivan siitä. Eli mikä siis on ongelma?
Havahdun mietteistäni kun Livia nousee vierestäni sohvalta.
"Mihin sä meet" kysyn heti paniikissa. Ei vitun tyhmä minä.
"ihan vain kuule vettä hakemaan." Liv vastaa tyynesti panikointini, jonka hän saattoi huomata.
Käännän katseeni tytöstä vain sekunnin sadasosaksi takaisin telkkarrin kun kuulen rysähdyksen sohvan vierestä. Pomppaan saaman tien ylös. Näen Livian makaamassa maassa. vähän samalla tavalla kuin sillon lentokoneessa, mutta tälläkertaa kippurassa ja haukkoen henkeään. Kyykistyn tytön viereen aivan paniikissa. Hän katsoo minua hyvin tyhjällä ja poissaolevalla katseela, kunnes tytyön silmät sulkeutuvat ja kaikki liike loppuu.
"Louis nosta Liv tohon sohvalle kun mulla ei oo kun yks käsi toiminnassa!" Sanon Louisille joka on jäänyt vähän kauemmas seisomaan meistä, minusta ja Alinasta jotka ryntäsimme Livian luokse.
Louis vaikuttaa kauhean vastentahtoiselta, mutta tulee kuitenkin nostamaan tytön sohvalle. Sillä aikaa Alina ehti jo soittaa ambulanssin.
...
Lopulta ambulanssi tulee ja Livia nostetaan kyytii. Minä menen hänen mukaansa autoon, sillä hän vei minut käteni kanssa sairaalaan ja nyt on minun vuoroni tukea, ja ola hänen apuna sekä tukena.
Ambulanssi saapui sairaalan pihaan ja tytöni kannettiin sisälle. Tai no, eihän hän minun ollut muulloin kuin unelmissani.
Seuraan sairaanhoitajia ja Liviaa pitkin sairaalan käytäviä. Hoitajat kertovat että heidän pitää viedä Liv jonkinlaiseen tutkimushuoneeseen, joten jään kyseisen huoneen ulkopuolelle ja istun sohvalle sitä vastapäätä. Alina ja Louis tulee perässä omalla autolla.
Mitä jos tyttyö johon olen palavastu rakastunut ei enään herääkkää? Jos hän kuolee, en voisi enään itsekkään hengittää, niin tärkeä hän on minulle. Varsinkin kun sillon viimeksi säikäytti minut jo elävältä. Tunnen kuinka pieni kyynel valuu poskelleni. Ainakin hän tietää että pidän hänestä jos tämä näki minut tänään viimeisen kerran.
"Harry onks kuulunu mitään?" Alinan paniikin täyteinen ääni kaikuu käytävässä herättäen minut mietteistäni.
Pudistan vain päätäni surullisena vastaukseksi.
"Me soitettiin matkalta muille. Ne on tulossa." Louis sanoo istuen viereeni kaapaten minut halaukseen.
"kiitti, mut ei teijän olis tarvinnu." Vastaan allapäin ja muissa maailmoissa olevana.
Tuon jälkeen hiljaisuus valtaa koko käytävän.
***
"Siirrämme nyt Livia Adelinin normaaliin huoneesen. Häntä saa tulla nyt katsomaan ja kerromme sielä tarkemmin mitä on tapahtunut" eräs hoitajista sanoo ohimennen kuljettaen nukkuvaa Liviaa sängyllä pitkin sairaalan pitkää käytävää.
Saavumme huoneeseen ja ensimmäisenä hoitajat kiinnittävät jotain laitteita Liviaan joista minulla ei ole mitään käsitystä mitä ne on. Istun huoneen ikkunalaudalle katsellen kaunista naista vuoteella samalla odottaen että hoitajat alkaisivat puhua ja selittää mikä Livialla on.
"Se mitä tutkimuksista saimme selville, viittaa jonkin näköiseen pieneen reikään keuhkoissa. Tänävuonna aikaisemmin tapahtunut puuketuksen aiheuttama reikä oikeassa keuhkossa esti ilmeisesti yhtäkkiä normaalin hengittämisen Livialta. Hän tulee kyllä kuntoo, mutta pidämme häntä nyt toistaiseksi happinaamarissa niin kauan että reikä keuhkossa umpeutuu täysin. Heräämisestä ei ole mitään arvioitua aikaa." Vaaleahiuksinen hoitaja selittää katsoen vuoroin minua ja vuoroin Alinaa.
***
Päivät kuluu heittämällä. Uusivuosi oli ja meni, mutta minä istuin sairaalassa rakkaani vieressä samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Hän ei ehkä ole tietoinen siitä, mutta minulle se on tärkeää. Tänään on tosiaan ensimmäinen päivä tammikuuta 2017. Tämän vuoden uudenvuodenlupaukseni on olla rikkomatta yhdenkään ihmisen sydäntä.
Kuulen vaimeaa koputusta ovelta. Käännän katseeni äänen suuntaa ja Louis avaa sauraalahuoneen oven ja astuu sisälle.
"ikävää Harold keskeyttää sun ja sun rakkaan hetki, mut meillä on lähtö sit sinne kiertueelle niinku kahen tunnin päästä, että kannattais varmaan pakata tai jotain vastaavaa." LOuis sanoo pahoittelevana.
"Ai niin ei saatana mä oon unohtanu sen ihan kokonaan!!" Huudan pompaten ylös tuolista jossa olin istumassa.
Miten saatoinkin unohtaa niinkin tärkeän asian kuin että kiertue alkaa tänään!?
"Oo nopee. Nähään viimestään koneessa!" Louis huutaa oven suusta ja lähtee
Jos olisin tässä tilanteessa ollut tarpeeksi mies, oisin yrittänyt herättää Livian ja kertonut lähdöstämme. mutta ei en pysty, joten kirjoitan hänelle lapun hänen sänkynsä vireen yöpöydän pääle. Lasken lapun viereen kotini tai no, kotimme avaimen miten sen nyt ottaa ja luottokorttini vaikka uskon että ei hän sitä uskalla käyttää.
Annan pienen suukon vielä tytön kalpealle poskelle. Minua sattuu lähteä näin, tällä tavalla kertomatta, mutta en voi mitään muut, koska se on työni, eikä Livia ole vielä herännyt sen pyörtymisen jälkeen. Toivon nyt vain koko sydämmestäni että hän tulee kuntoon vaikka en ole paikalla.
Kävelen lopulta valkoisen huoneen ovelle. Latson vielä viimeisen kerran Liviaan ennen kuin astun ovesta ulos ja suljen sen peräsäni. Ikinä eläessäni kiertueelle lähtö ei ole tuntunut näin musertavan pahalta.
//
Word count: 740
Mulla on nyt ollu lähipäivinä kirjotusmotivaatioo aika paljon joten siks tulee nyt uutta lukua aika nopeesti. Hope u like it:)
p.s älkää välittäkö kirjotusvirheistä
YOU ARE READING
My Trust In You || H.S || Finnish
Fanfiction"Jos nyt kuolen, niin en edes ehtinyt kertoa Harrylle että rakastan häntä edelleen." ----------------------------------- [Kirjan nimi vaihtunu joku 5 kertaa älä hämmenny] Aloitettu: toukokuussa 2022 Uusin ja vika julkaisu: 4.2.2023 Tägien ekat sijot...
