My Trust In You || H.S || Finnish

viidestoista luku

Herään siihen kun Harryn turvallinen olkapää siirtyy vähitellen sivuun ja mies nousee paikaltaan ja lähtee kävelemään lentokoneen keskikäytävää pitkin.

Nousen istumaan kunnolla ja katselen unenpöpperöisenä ympärilleni. Erehdyn taas katsomaan taakseni, mutta en näekään puukolla varustettua miestä. Penkit takanani ovat tyhjät. Käännän katseeni takaisin eteen päin mutta pysähdyn nopeasti kun se mies seisookin edessäni puukko ojossa.

En ehdi tehdä mitään enne kuin tuo mihen terävä puukko on jo syvällä vatsassani. Päästän pienen kirkaisun, jonka jälkeen lysähdän lentokoneen lattialle selälleni ja kaikki pimenee.

Harryn nk:

Nousen varovasti ylös istuimeltani ja lähden kävelemään vessaa kohti. En ennätä kun juuri ja juuri ovelle kun kuulen ensin pienen kirkaisun jonka jälkeen kuulen ison tömähdyksen.

Katselen hieman penkkirivistojen yli mitä on mahdollisesti tapahtunut ja... näen minun rakkaan Liviani makaamassa maassa.

Harpon hänen luokseen nopeasti ja kyykistyn tytön viereen, pieni kyynel valahtaa poskelleni. Liv on aivan veren peitossa, joka pulppuaa hänen vatsastaan. Tyttö on tajuton ja luojan kiitos henki sentään kulkee vielä.

"Nialllll!" Kuiskaan selkänojan yli seuraavalle penkkirivistolle.

Nukkuva poika avaa hitaasti silmänsä ja luo kysyvän katseen minuun.

"Et viittis auttaa millään tavalla?" Kysyn vilkuillen lattialle viereeni.

Niall katsoo myös ja voin nähdä kuinka hänen silmänsä pullistuvat ulos.

"Mitä on tapahtunu!?" Hän huutaa.

"En nyt ala selittään. Haetko vaikka apua?"

Niall nousee äkkiä penkiltä ja lähtee etsimään koneen henkilökuntaa, joka saapuu nopeasti.

Saan kuulla että kukaan heistä ei pysty auttamaan ja äkillistä laskeutumista ei pysty toteuttamaan, joten... ainoa selviytymis keino on se, että Liv sinnittelee vielä n. 1h jonka jälkeen laskeudumme Lontooseen ja pääsemme kiikuttamaan hänet sairaalaan.
Tässä tapauksessa on todella epätodennäköistä että tytöt selviää. Ainakaan hengissä...

...

Laskeudumme lopulta maan kamaralle. Liv on hengittänyt koko aja, mutta se muuttuu koko ajan raskaammaksi.

Pääsemme koneesta ulos. Muut kävelevät edellä ja yrittävät soittaa taksia, minä kannan Liviaa käsivarsillani kävellen muiden perässä.

Istun taksin takapenkille tyttö yhä sylissäni.

Saavumme sairaalalle ja suurin piirtein juoksen sisälle. Menen vastaanottoon ja kerron hätäisesti mitä on tapahtunut. Luovutan tyttöni lääkäreille ja hänet viedään leikkaukseen. Hänellä oli kuulemma tuuria kun selvisi tänne asti. Mutta, se leikkaus johon hänet vietiin... se on pakko tehdä, mutta heikentää selviytymismahdollisuuksia 25 prosenttiin.

Istumme kaikki 5 sairaalassa aulan penkeillä odottamassa että saisin nähdä rakkaani. Kyyneleet valuvat poskillani, Niall ja Liam yrittävät epätoivoisesti saada minua paremmalle tuulelle. Alina itkee myös. Louis yrittää lohduttaa häntä, mutta turhaan. Olemme molemmat murheen murtamia.

Tuntuu siltä että olisi ajanut veneellä karikolle ja ainoa tapa selviytyä on se että joku tulee pelastamaan. Minut pelastaisi se että rakkaani selviäisi ja toipuisi.

-

Aikaa kului ja lopulta lääkäri tuli luoksemme.

"Oletteko te Livia Adelinin lähiomaisia?"

"Kyllä olemme" Vastaan vaisusti mutta kuitenkin niin että sen kuulu selkeästi.

"Siinätapaiksessa kerron teille miten leikkaus meni."

"Itse operaatio sujui mutkitta ja Livia on nyt heräämössä, mutta hän vaipui koomaan leikkausken aikana joten heräämistä saa odottaa jonkin aikaa, jos hän siis herää."

Käteni painui suuni eteen kun lääkäri mainitsi koomaan vaipumisen. Kyyneleet alkoivat valua kuin suihkulähde. Liamin käsi silitti selkääni, mutta ei se auttanut.

"Koska häntä saa mennä katsomaan?" Liam kysyy vierestäni, olin itse unohtanut kysyä.

"Heti kun siirrämme hänet huoneeseen. En voi tosin taata että hän olisi vielä hereillä."

"Selvä kiitos paljon!" Liam vastaa ja valkotakkinen henkilö lähtee paikalta.

-

"Hei mä käyn hakeen tuolta kanttiinista jotain syötävää, mitä haluutte?" Liam kysyy ja nousee seisomaan vierestäni.

Muuta sanovat että haluavat sämpylää, mutta minun ei tehnyt mieli mitään.

"Entä sä Harry?" Liam kysyi.

"En mä tartte mitään." Vastaan alakuloisesti, jonka jälkeen Liam lähtee ja jäämme nelisteen istumaan käytävään.

-

"Nyt olisi mahdollisuus mennä latsomaan Liviaa hänen huoneeseensa. Hän on kuitenkin edelleen koomassa." Sanoo valkotakkinen lääkäri joka hetki sitten tuli eteemme.

Pomppaan salamana ylös. Muut nousevat hitaammin mutta kuitenkin nousevat.

Kävelemme pienen matkan sairaalassa, kunnes saavumme erään oven eteen.

"Saaks mä mennä yksin?" Kysyn varovaisesti muilta.

Saan nyökkäyksiä vastaukseksi ja avaan valkoisen oven. Astun sisälle ja suljen oven hiljaa. Kyyneleet alkavat valua valtoimenaan poskilleni. Kävelen Livian sängyn toiselle puolelle ja istahdan jakkaralle sen viereen.

Silitän tytön tavallista kylmempää ja siroa kättä omallani.

"Sä et voi jätää mua nyt, rakastan sua. Sä selviät kyllä, oot vahva." Sanon itkuisella äänellä katsoen tytön kauniita ja levollisia kasvoja joille on asetettu happinaamari.

Kuulen oven avautuvan hitaasti ja nostan katseen sinne suuntaan.

"Saadaaks mekin tulla nyt?" Kuuluu Alinan varovainen ääni ovenraosta.

Nyökkään isosti ja kaikki neljä tulevat varovasti sisälle huoneeseen.

Alina purskahtaa samantien jäätävän itkuun ja Louis kaappaa hänet isoon haliin. Niall ja Liam kävelevät minun luokseni sängyn toiselle puolelle. Kyyneleet valuvat minulla vain entistä enemmän.

"Kyllä se selviää." Kuuluu Liamin ääni vierestäni ja hän silittää selkääni samoin kuin Niall toisella puolella minua.

Painan kämmenet kasvoilleni ja annan kyyneleiden valua ilman mitään estoja.

-

"Me oltais lähössä nyt." Kuulen Niallin äänen.

Nostan pääni sängyn reunalta ja katson ympärilleni. Olin ilmeisesti nukahtanut.

"Joo menkää vaan, mä jään tänne." Sanon unenpöppöröisesti huoneen ovella seisoville henkilöille.

"Ootko varma ettet haluu tulla meijän mukaan?" Kysyy Liamin huolestunut ääni.

"Joo, mä oikeesti jään tänne." Sanon napakasti ja ystäväni astuvat valkoisesta ovesta sairaalan käytävälle.

Liam heilauttaa minulle vielä kättään ja sulkee sitten oven perässään.

Olen täällä niin kauan kunnes rakas Liviani herää, vaikka siihen menisi puolivuotta, niin silti.

//

Word Count: 832