My Trust In You || H.S || Finnish

29 luku

Livian nk.

Lentomatka. No, se meni ihan hyvin ja olemme Alinan kanssa molemmat vielä toistaiseksi hengissä. Istumme taksissa matkalla hotellille.

Taksi pysähtyy ison ja kalliin näköisen hotellin pihaan. Taksin kuljettaja nousee nostamaan meidän matkalaukut takakontista, jonka jälkeen jatkaa matkaansa. Me sen sijaan lähdemme kävelemään hotellin lasisia ovia kohti.
Ovet avautuvat liiketunnistuksella pois tieltämme ja kävelemme suoraan respaan.

"Hei pistäskö meijän piruuttaan kysyä onks pojat täs samas hotellis?" Alina kysyy salaperäisesti.

"Ainakin osattais varoo jos tiedettäis." Vastaan hartioitani kohauttaen.

"Hei onks tänne tullu sellasta neljän miehen seuruetta lähipäivinä, kenties tänään? Kaikki noin kakskymppisiä tai vähän päälle." Alina kysyy kävellen tiskille minä hieman tämän jäljessä.

"Mä en oikeastaan saisi kertoa mutta tännään noin kahden aikaan joku sellainen porukka kirjautui sisään. Silloin tuolla ovien ulkopuolella oli järkyttävä ryysis." Nainen kertoo ja osoittaa ovia.

Vaihdamme merkittävät katseet Alinan kanssa ennen kuin hän jatkaa puhumista.

"Pystytkö sä millään kertomaan missä huoneessa he ovat?" Alina kysyy varovasti virkailijalta.

"Pystyn, mutta en todellakaan saisi. Jos pidätte pomoltani salassa, niin huone on 205." Nainen sanoo salaperäisesti hymyillen ja kumartuen hieman eteen päin tiskin takana.

"Apua ihanaa kiitos! Olisko mahdollista saada viereistä huonetta?" Alina kysyy innoissaan.

"Mitä sä teet?? Ei me haluta et ne näkee meijät!" Sähisen Alinalle hampaideni välistä.

"Mutta me voidaan stalkata niitä paremmin tällä tavalla." Alina kuiskaa takaisin. Nyökkään vain ymmärtäväisesti takaisin.

"Tuossa olisi 204 huone vapaana. Se on sen 205 huoneen vieressä. Montako yötä ajattelitte olla?" Nainen tiskin takana jatkaa.

"Me sit varmaan otetaan se. Ja öö varmaan ainakin pari yötä."

***

Saavumme pitkän etsinnän jälkeen huoneemme luokse. Se on itseasiassa todella kiva ja kotoisa.

Mietimme äsken Alinan kanssa, että yrittäisimme huomenna poikien keikan aikana päästä bäkkärille ja sitä kautta yllättä Harryn.

Olen vähän väliä painanut korvani viereiseen seinään, mutta en kuulo ikinä mitään ääntä. Vilkaisen kelloon, ja se näyttää puoli kahdekaa, eli ei poikien huoneessa ketään pitäisikään olla, koska he ovat stadionilla tähän aikaan vetämässä keikkaa.

Harryn nk.

"Haaaaz! Nyt pitäis niinku lähtee." Louis tulee sanomaan ihan korvani juureen. Olin näköjään nukahtanut ihan kunnolla.

Mumisen jotain epämääräistä vastaukseksi ja nostan peiton hitaasti pois päältäni, jonka jälkeens nousen seisomaan ja menen muiden luokse ulko-ovelle. Varmistan että minulla on puhelin mukana, jonka jälkeen astun viimeisenä huoneesta ulos ja suljen oven perässäni kuuluvasti.

Kävelen muiden perässä ulos hotellin lasiovista. Meitä on jo taksi odottamassa ulkona. Kävelemme erään toisenkin taksiksi kutsutun auton ohitse, jossa on juuri kuski nostamassa kahdelle naiselle painavan näköisiä laukkuja peräkontista.

Sulloudumme kaikki autoon, ja kuski lähtee ajamaan kohti stadionia jossa meidän olisi määrä esiintyä tänään kiertueemme avajaiskonsertissa.

***