My Trust In You || H.S || Finnish

25 luku

Livian nk.

Siis nyt on joulukuu. Jou-lu-kuu!! Aika on taas mennyt aivan liian nopeasti eteenpäin ja parin päivän päästä on jouluaatto. Olemme sopineet, että kaikki tulisivat tänäjouluna Harryn (ja minun) luokse. Harryn perhe, pojat, Alina. Ehkä noin 10 henkilöä, eli ei paljoa.

Kaikille on ostanut jo joululahjat hyvissäajoin, ja nyt olisi pari päivää pelkkää keittiössä hyörimistä. Harrysta pahemmin ei ole apua, sillä hän on kokoajan poikien ja managerien tms kanssa sopimassa ja miettimässä heidän seuraavaa kiertuetta. Se kuulemma alkaa melkein heti joulun jälkeen vuoden vaihduttua. Enhän min pärjää puolta vuotta yksikseni. Voisin toki hankkia töitä jne, mutta silti.

Minun ja Harryn tilanne ei ole mennyt mihinkään suuntaa. Statuksemme on siis edelleen 'ystävät'. En vain uskalla riskeerata mitään, sanomalla mitään seuristeluun liittyvää.

<JOULU>

Herään herätyskelloni inhottavaan ääneen. Nousen nopeasti istumaan sohvalla ja sammutan pirinän. En vain voi käsittää että nyt on taas joulu. Jotenkin olen odottanut sitä kovasti, mutta tämä kerta on erilainen kuin yleensä. Paljon ihmisiä talossa, joten jännitän varmasti paljon. Paitsi että onneksi tunnen tai ainakin tiedän kaikki. Ja mitä jos kukaan ei tykkääkkään minun ostamista lahjoistani?!

Paniikki alkaa ottaa kontrollia päästäni, mutta yritän sulkea ne ajatukset syvälle sinne mistä tulikin.

Joulukuusen valot kimmeltävät ihanasti kun kävelen sen ohi keittiöön. Muutama lahjakin houkuttelevat kuusen alla.

Keitän riisipuuroa meille aamupalaksi. Harry kävelee keittiöön juuriheränneen näköisenä, samaan aikaan kun katan pöytää ja nostan kattilallisen valkoista puuroa pöydälle.

Syömme rauhassa ja minä saan toivoa jotain, sillä sain puurosta mantelin.

***

Päivä on kulunut liian nopeasti, ja kohta vieraatkin saapuvat ja olen vielä siivousvaatteissa. Harry on jo valmis, hänellä on tutut mustat farkut ja jouluinen punainen college paita joulukuusen kuvalla.

"Hei Harry ota tää ja imuroi keittiö loppuun!!" Huudan samalla heittäen imurin pelästyneen näköisen pojan käteen.

Minä juoksen yläkertaan ja haen vaatteeni ja meikkini jonka jälkeen suuntaan niiden kanssa vessaan. Vaihdan päälleni punaisen, vähän silkkisen oloisen mekon. Meikkini suhteen päätän vähän poiketa tavallisesta, ja laitan jonkun kivan jouluisen silmämeikin.

.

Noniin juuri ajoissa. Kävelen portaat alakertaan ja olohuoneessa taitaa olla jo suurinpiirtein kaikki. Harryn äiti ja sisko, pojat... mutta hetkinen Alina puuttuu. No, ehkä hän on vain vähän myöhässä.

Menen muiden luokse jonka jälkeen ohjaan vieraat Harryn ystävällisellä avustuksella ruokapöytään joka täyttyy kovalla puheensorinalla

"Sähän oot varmaan siis Livia. Harry on puhunut susta paljon. Harryn äiti, Anne sanoo ystävällisesti.

"Kyllä, ilmielävänä." Vastaan huvittuneesti. Kurkotan pöydän toista päätä kohti ylettyäkseni leipään.

"Harry ojenntko ystävällisesti sun tyttöystävälle sen leipäkorin?" Anne sanoo painostavasti pojalleen.

"Äiti, me ei olla yhessä." Harry sanoo vähän nolona oloisena äidilleen, samalla ojentaen minulle kyseisen leipäkorin kaikkien muiden seuratessa vierestä.

"Mutta etkö sä sanonu..." Anne jatkaa

"Tilanteet muuttuu." Harry sanoo naurahtaen vähän.

"Asutte silti vielä saman katon alla?" Anne kysyy vähän ihmetellen.