My Trust In You || H.S || Finnish

23 luku

Harryn nk.

Makaan lämpimässä sängyssäni yön jäljiltä paksun peiton alla ajatuksieni kanssa. Suurinpiirtein kaikki liittyy vain Liviaan, josta olen suunnattoman huolissani. En oikeasti varmaan koskaan ole ollut yhtä huolissani yhtään kenestäkään koko maailmassa. Makaan selälläni, kädet niskani takana tuijottaen kattoon. Sitten puhelin alkaa soida. Kuka soittasi minulle klo 6.30 aamulla?

Nostan puhelimen vierestäni yöpöydältä ja nostan sen silmieni eteen. Hätäkeskus. Mitä jos jotain oikeasti vakavaa on tapahtunut? Painan vihreää luuria näytöllä ja vien puhelimen korvalleni jännittyneenä.

"Styles" Vastaan epäröiden.

"Tällä hätäkeskus. Nyt on asia nii eli sinun tyttöystäväsi on ilmeisesti kidnapattu, ja tämän tehnyt henkilö on saatu samasta aiheesta aijemminkin kiinni."

"Ei me kyllä seurustella, mut ollaan hyvii kavereit. Onko tästä paikasta tietoa, mihin hänet on viety?"

"Ilmeisesti sama paikka kuin viimeksi, homeinen lato, rannikkoseudulla metsässä."

"Selvä, voisitteko ilmoittaa jos jotain kuuluu."

"Tottakai ja itseasiassa ystäväsi soitti tänne juuri, ja käski kertoa, että on ihan kunnossa."

"Ihanaa, kiitos!"

"Palaamme asiaan, heihei."

"Moikka."

Lopetin puhelun, olen aivan shokissa. Mitä juuri kuuli? Että Livia on kidnapattu?! Minun on pakko saada hänet sieltä pois.

En yhtään tiedä missä päin rannikkoa lato sijaitsee, mutta otan selvää lukemalla vanhoja uutisia asiasta, sillä se hätäkeskuksen hyyppä sanoi että tämä ei ole ensimmäinen kerta.

Kaivan netistä kaikkea pientäkin aiheeseen liittyvää, ja vihdoin löydän erään artikkelin, jossa kerrotaan, ladon sijaitsevan Englannin etelärannikolla, oli Lontoon alapuolella.

Tutkimatta sen enempää nappaan puhelimen ja avaimet mukaan, laitan kengät jalkaan ja istun autoon. Käynnistän sen ja ajan taloni pihasta pois. Kaarran tielle ja suuntaan reittini kohti Englannin etelärannikkoa kohti rakastamani naisen perään.

Alan miettiä, tässä kun on aikaa, että miksi hän ei soittanut suoraan minulle, vaan hätäkeskuksen kautta?? Eikö hän halua olla väleissä kanssani vai kuinka? En kyllä yhtään ihmettelisi, jos niin olisi, sillä olehan minä nyt yleisesti katsoen aika paska ihmisenä.

Ajan kapeaa soratietä pitkin Englannin rannikkoseudulla metsäisellä tiellä. Ympärilläni on harvakasvuista, hieman vihertävää, mutta silti todella kivikkoista metsää. Tänne navigaattorini minua ohjasi. Ajan vielä ehkä n. Puolikilometriä eteenpäin samaa tietä, kunnes käännyn oikealle, vielä kapeammalla tielle mitä edellinen. En kauaa ehdi ajamaan, kun näen edessäni todella, siis todella ränsistyneen ladon. Se on ehkä joskus hyvässä lykyssä ollut punaisen värinen, mutta ei kyllä enään todellakaan ole. Tämä sen on oltava, se, johon Livia teljettiin. En tiedä, enkä uskalla katsoakkaan, onko lähistöllä ihmisiä. Suunnitelmani olisi vain mennä tuonne, hakea tyttö pois sieltä ja ajaa pois paikalta mahdollisimman nopeasti.

Avaan turvavyöni ja sen jälkeen auton oven epäröiden. Mitä jos se ei olekkaan tämä lato? Kysymys pyörii päässäni. Astun ulos autosta kosteahkolle maaperälle. Laitan autonoven kiinni, onnekseni sitä ei saa laitettua hiljaa, joten jos täällä on joku, niin nyt ainakin jäin totaalisesti rysänpäältä kiinni. Lähden kävelemään ladon käppänää kohti soran narskuessa kengänpohjieni alla mukavasti. Lähestyn latoa, ja kun olen ihan sen suurinpiirtein puoliksi irti olevan oven edessä, en epäröi enään.  Livia on tuolla, rakastan häntä, vain häntä, ja jos en nyt mene, saatan menettää hänet. Joten, painan käteni kahvalle ja painan sen alas.