My Heroin || Niko X Joel

3. Niko

Olin hymyillyt koko aamun. Tähän hetkeen asti. Ei fysiikan pistaria voi laittaa juuri siihen päivään, kun haaveilin kuin vastarakastuneena Joelista. En minä nyt ehkä ihan rakastunut ole, mutta saman tekevää. Fysiikka on perseestä. Sen minä sanon.

Olin käynyt vessassa ennen tämän tunnin alkua ja myöhästynyt pari minuuttia. En sentään ollut saanut merkintää, mutta paikka Tommin vieressä oli viety ja olin siitä närkästynyt. En halunnut istua kenenkään Janinan vieressä, mutta tähän nyt on tyydyttävä, kun kusetti niin saatanasti.

Tommi oli kaverini. Ei mikään hikke, mutta pärjäsi koulussa huomattavasti paremmin kuin minä. Siihen ei sinänsä paljoa tarvittu. Ainoat aineet, joista oikeasti pidin olivat musiikki, kotitalous ja joskus harvoin kemia. Huom: joskus harvoin.

Musiikki nyt oli musiikkia ja se oli vain paras aine, kotitaloudessa olin hyvä, jos halusin ja kemia… noh… ei sitä voi nyt ottaa edes samaan kategoriaan mukaan.

Nyt istuin tosiaan tämän ihme Janinan vieressä, koepaperi nenän edessä ja yritin muistella mitä tunneilla oltiin puhuttu. Pää löi tyhjää koulunkäynnin osalta, mutta ajatus juoksi paremmin kuin koskaan ennen kohdassa: Joel Hokka. (tämän sukunimi luki hänen pelipaidassaan, joten tiesin sen)

Joku tökkäsi minua käsivarteen. Siirsin katseeni siihen suuntaan. Olin huomaamattani syventynyt tuijottamaan seinää. Janina osoitti lyijykynällään minua, sitten koepaperiani. Nyökkäsin ja tyttö syventyi taas omaan kokeeseensa. Katselin nyt tehtävää, joka oli kaikista helpoimman näköinen ja aloin väsäämään siihen vastausta.

-

Kello soi. Koe ohi. Väsäsin nopeasti vastauksen viimeisimpään tehtävään, kunnes palautin kokeen opettajalle ja ryntäsin reppu selässä ovesta ulos. Tommi oli palauttanut kokeen ja häipynyt luokasta puolituntia ennen, joten lähdin ravaamaan sille tietylle sohvalle, jossa me istuimme aina.

”Hei! Niko!” kuului takaani. Ääni oli tuttu, mutten muistanut kenelle se kuului. Käännyin ympäri ja näin Ollin. Olli Matela, vuotta nuorempi oppilas. Tommin kaveri, jonka kanssa olimme kyllä välillä, mutta en minä mikään Ollin sydänystävä ollut. ”Moi?” sanoin hieman hämmentyneenä. Harvemmin tuo minulle puhui, ellei Tommi ollut paikalla.

Olli juoksi minut kiinni ja nosti reppuaan paremmin olalleen. Pojalla oli tummat hiukset, sekä venytykset korvissa. Tällä hetkellä tuolla oli hihaton mustaharmaaraidallinen paita ja siniset farkut. ”Ootko sä Tommin kanssa ennen seuraavaa tuntia?” Olli kysyi. Pojan olemus oli tällä hetkellä energinen. ”Joo olen?” ”Hyvä, mää oon sit teidän kanssa”

Enhän minä viitsinyt alkaa vastaankaan sanoa ja olihan Olli ihan mukavakin. Kävelimme yhtä matkaa sohvalle, jossa Tommi istui äidinkielen kirja sylissään ja reppu puoliksi sohvan alla.

”Älä nyt Tommi viitti lukea ennen tuntia” sanoin ja istuin tämän viereen. Olli istui toiselle puolelleni ja kaivoi puhelimen taskustaan. Tommi nosti katseensa kirjasta minuun. ”Luen seuraavan kappaleen ennen tuntia ja teen tehtävät päässäni niin ne on paljon mukavampi tehä ja jää aikaa muullekin, Herra haaveilija.” Tommi sanoi kuittailevaan sävyyn. Punastuin hieman. Tietenkin Tommi oli nähnyt haaveiluni. Se näki ja kuuli kaiken, muttei kailottanut niitä jokaiselle vastaantulijalle. Se oli Tommissa hyvä puoli.

Olli laittoi puhelimen taskuunsa ja katsoi meihin päin. ”Mitäs mitäs?” tämä kysyi kiinnostuneena. ”Ei mitään” sanoin ja nojauduin sohvan selkänojaan. Ristin käsivarteni vatsani päälle. ”Niko on ihastunut” Tommi sanoi. Katsoin Tommiin ilme viestien hämmennystä. Enhän ollut edes kertonut Tommille mitään. Vai olinko?

”Uuuu! Kuka se mimmi on?” Olli kysyi. ”Niko on homo” Tommi sanoi. ”Älä huuda” sihahdin hampaideni välistä. En halunnut koko koulun kuulevan homoudestani. ”Jaa niin. No kuka se jätkä on?” Olli kysyi. Sentään jätkä piti asiaa noin normaalina, ettei takertunut siihen.  ”Varmaan joku opettaja” Tommi sanoi vitsillä. Löin tuota käsivarteen ja Olli alkoi nauramaan. Joo olin ehkä tosikko, mutta mielestäni tässä ei ollut mitään hauskaa.