My Heroin || Niko X Joel

4. Niko

Astuin leffateatterin ovista sisään. Ihmisiä, enimmäkseen nuoria ja aikuisia, oli jonkin verran. Ne kulkivat aulassa ja olivat valmiina menemään katsomaan elokuvia. Olin ajanut viidessä minuutissa teatterille, joka mielestäni ei ollut edes mahdollista, mutta poliisit eivät olleet pysäyttäneet minua, joten olin kai ajanut ihan hyvin.

Etsin Joelia katseellani samalla, kun menin kahvilan viereen odottelemaan. Joel ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. Kaipa hän täällä silti oli, tai sitten hän tuli vasta jälkeeni.

Aikaa kului muutama minuutti ja aloin jo pelätä, ettei Joel ollut edes tulossa, kunnes tunsin otteen olkapäässäni. "Täällähän sä oot" kuulin Joelin äänen ja kehoni rentoutui samantien.

Joel asteli viereeni ja katseli minua hymyillen. Katsoin Joelia hämmentynyt ilme kasvoillani. Jätkä näytti ihan vitun upealta! Sillä oli musta nahkatakki päällään, jonka alla näkyi perusvalkoinen t-paita ja jalassa vaaleansiniset polvista revityt farkut. Sen silmiä ympäröi kevyt silmämeikki ja hiukset olivat vapaasti, miten olivatkaan.

"Onko kaikki hyvin?" Joel nosti toista kulmakarvaansa ja sai minulle kylmät väreet aikaan. Se näytti hiton hyvältä, kun se teki niin. "Sä oot ihan helvetin upean näkönen" sain sanottua ja katsoin sen reaktiota. Joel naurahti kuin vähättelisi itseään ja vaihtoi painoa jalaltaan toiselle. "Samaa voi sanoa susta" se risti käsivartensa ja skannasi minua katseellaan. Punastuin. Hitto soikoon.

"No mennäänkö? Saadaan treffata kohta muualla, jos meitä ei löydy sieltä salista pian" Joel sanoi ja työnsi minua selästä kohti lipputiskiä.

Saliin vievällä ovella Joel näytti meidän liput, jonka jälkeen tarkastaja päästi meidät sisään. Joel ohjasi meidät salin ylimpään riviin. Ei valittamisen arvoinen paikka. Samalla rivillä oli ainoastaan yksi nainen ja mies vierekkäin, ja he olivat noin viiden penkin päässä meistä.

"No mitä mieltä? Lähdetkö ennen, ku leffa alkaa vai jäätkö?" Joel virnisti. Pudistelin päätäni hymyillen. "En mä vielä oo suunnitellu lähtöä" sanoin hymyillen. Joel silitti käsivarttani, joka tuntui kivalta.

Valot sammuivat ja ihmiset hiljenivät. Joel lopetti käsivarteni silittämisen. Se toi pienen pettymyksen tunteen kehooni. Elokuva alkoi.

-

Kävelimme salista ulos. Hengittelin kuin urheilusuorituksen tehneenä. Siitä leffasta ei puuttunut actionia. Yleensä toimintaleffat olivat aina sitä samaa paskaa, mutta tuo oli erilainen. Se ei ollut samanlainen kuin kaikki muut ja se teki siitä mahtavan.

Joel käveli vierelläni käsi houkuttelevasti vierellään roikkuen. En silti kehdannut tarttua siihen. Se olisi ollut hieman outoa. Olisin halunnut istua Joelin vieressä ilman, että välissä olisi ollut käsinojaa, muttei sille voinut mitään.

"Mitä mieltä? Oliko hyvä?" Joel avasi suunsa ensimmäisenä. Nyökkäilin innostuneena. "Se oli ihan vitun hyvä" sanoin. Joel hymyili ja yllättäen tarttui minua kädestä. Hyvä että Joel oli Joel. Jos en itse uskaltanut tehdä jotain, Joel teki sen kysymättä.

"Haluisitko sä tulla mun luo?" Joel kysyi. Kysymys yllätti. Todellakin halusin, mutta äiti pimahtaisi aivan varmasti, jos menisin varoittamatta jollekin yöksi arkena. "Mä todellakin haluisin, mut äiti varmaan tappaa mut, jos mä en mee kotiin" sanoin vitsillä. Joel naurahti. "No jos mä tuun teille? Sopiiks se?"

Jäin miettimään vastausta hetkeksi, jolloin meinasin kompastua jalkoihini, mutta Joel otti kiinni, ennen kuin rämähdin maahan. "Kiitos" sanoin säikähtäneenä. Tämähän oli kuin jostain rakkausleffasta. Sellaisessa eläminen on varmaan hirvittävää.

"Voit sä tulla. Jos jollain on jotain sitä vastaan niin sitten on" vastasin viimein. Joel nyökkäsi. "Millä sä tulit tänne?" kysyin brunelta. "Kävellen. Mun luo on tästä kilsa" "No mä tulin mopolla. Me päästään meille suht nopeesti sillä." selitin. "Mitä koulua sä muuten käyt?" kysyin kiinnostuneena.